Kävin viime viikonloppuna näätäjahdissa koirani Joikun kanssa. Löysimme tuoreita hajuja, joita jäljitimme joitakin kilometrejä vaihtelevissa metsä- ja suomaastoissa. Hanki kantoi hyvin niin kippurahäntäistä koiraa kuin liukulumikengillä liikkuvaa isäntäänsä, joka illalla peilistä katsoessaan huomasi myös auringon tarttuneen kasvoilleen. Päivä oli upeimmasta päästä lappilaista kevättalvea ja lisäksi täynnä tapahtumia. Joiku meni edeltä ja metsässä raikasi aika monta kertaa lupaavan oloinen haukku!
Ensimmäisestä ”näätähaukusta” lähti neljä koppeloa, toisesta kaksi mustaa metsoa ja kolmannesta yksittäinen koppelo. Sitten oli kaksi toiveikasta ”näätähaukulle” menoa, joista lähteneet linnut vain kuulin. Niiden jälkeen oli taas yksittäinen koppelo ja sitten ”näätähaukusta” löytyi teeri. Lisäksi oli muutamia muita lintutilanteita. Jälkijonoja oli tulkintani mukaan tehnyt kaksi eri näätää, joista ensimmäinen oli ilmeisesti mennyt purovarren maakoloihin ja toisen jäljitys oli lopulta pakko jättää kesken.
Olen aiempien pystykorvieni kanssa saanut linnunmetsästyksen sivutuotteena enemmän näätiä, mutta kuusivuotiaalle Joikulleni olen ampunut haukkuun vasta yhden näädän. Nyt tarvittaisiin hiukan tuuria toisen saamiseksi. Joiku kyllä jälleen innostui näädän jäljistä, mutta kiinnostus lintua kohtaan vei voiton heti, kun vain lintua oli tarjolla.
Juttu jatkuu oheisen Instagram-postauksen jälkeen, jossa kuva Joikun ensimmäisestä näädästä.
”Tarkoitus ei ole nillittää, mutta…”
Kun julkaisin päivästä postauksen Instagramissa, sain yllätyksekseni pian yksityisviestin, jossa kehotettiin poistamaan kyseinen julkaisu. Viesti alkoi sanoilla Moro. Tarkoitus ei ole nillittää, mutta suosittelen poistamaan tuon teidän ”näätä”jahti postauksen. Käytännössä tunnustat tuossa just metsästyslain rikkomisen. Kiitin viestistä ja vastasin, että suomenpystykorvan kanssa metsästetään näätää aivan yleisesti maaliskuussa eikä siinä rikota kiinnipitoajan säädöksiä. Tästä alkoi muutamia viestejä puolin ja toisin sisältänyt keskustelu, jossa kävi selväksi, että meillä kahdella oli eri käsitys koiran kiinnipitovelvollisuutta koskevasta lainkohdasta.
Julkaisuni poistamiseen kehoittanut henkilö oli vahvasti siinä käsityksessä, että pystykorvaa ei voisi laskea irti näädän jäljelle maaliskuussa, koska homma menisi laittomuuden puolelle heti koiran hairahtuessa rauhoitetun eläimen perään. Hän siteerasi minulle metsästyslaista kohtia, jotka eivät koske metsästystilannetta, vaan jotka käsittelevät joko koiran koulutusta tai hirvieläinten metsästyksessä käytettävän koiran metsästyskoetta.
Tämä minuun yhteyttä ottanut henkilö työskentelee riista-alalla asemassa, jossa voisi olettaa metsästyslain perusteellisen tuntemisen. Arvostan häntä alan ammattilaisena sekä lisäksi ihmisenä muista syistä, joten tarkoitukseni ei ole ohjata huomiota henkilöön. Aloin kuitenkin pohtimaan, että koska näköjään hänenkin kaltaisessa asemassa olevalla henkilöllä voi olla noin vakavia väärinkäsityksiä tästä metsästyslain yksityiskohdasta, liekö informaatiovajetta esiintyy laajemminkin? Näin muutenkin pelkästään puoltavia syitä kannustaa pystykorvaharrastajia tähän perinteiseen jahtimuotoon, joten totesin, että jonkun pitäisi kirjoittaa artikkeli, jossa tarkasteltaisiin kiinnipitovelvollisuutta juuri pystykorvan kanssa maaliskuussa tapahtuvan näädänpyynnin kannalta.
Ohessa Instagram-postaus, jota en pyynnöstä huolimatta poistanut, vaan päätin mieluummin julkaista aiheesta isomman artikkelin tänne blogiin. Juttu jatkuu postauksen jälkeen.
Mitä lisäehtoja koiran kiinnipitolaki asettaa poiketessa kiinnipitoajasta?
Koiran kiinnipitovelvollisuudesta säädetään Metsästyslain luvussa 8 §51 otsikolla Koiran kiinnipitovelvollisuus: Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Luku jatkuu viiden erityyppisen tilanteen kuvauksella, joita kiinnipitovelvollisuus ei koske: kiinnipitovelvollisuus ei koske esimerkiksi aidattuja piha-alueita, viranomaistehtävissä olevia koiria eikä alle 5 kuukauden ikäisiä pentukoiria.
Näiden jälkeen mainitaan kiinnipitovelvollisuuteen kaksi poikkeusta, joista ensimmäinen on lyhyt ja ytimekäs: Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Toisena poikkeuksena on: Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä.
Kiinnipitovelvollisuutta käsittelevän §51 jälkeen §52:ssa määritellään vielä koirakokeita ja koiran kouluttamista: Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei niiden lisääntymisaikana häiritä sekä Vastaavasti saadaan muuhun metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja tällaista koiraa kouluttaa elokuun 20 päivästä helmikuun loppuun. Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei vahingoiteta.
Jos lakitekstiä luetaan huolimattomasti, voi tekstistä voi jäädä mieleen erinäisiä lauseen pätkiä ja lauseiden rajat saattavat sekoittua. Lain poikkeustapauksiin tehdyt rajat sekoittuvat helposti keskenään myös tiivistettäessä paljon asiaa lyhyeen. Kiinnipitolain varmasti yleisin väärinkäsitys kiteytyy seuraavaan sitaattiin, jonka löysin muun muassa Kennelliiton sivulta: Myös rauhoittamattoman riistaeläimen metsästys on sallittua muulla kuin ajavalla koiralla edellyttäen, ettei koira häiritse rauhoitettuja luonnoneläimiä. Tuossa on metsästystä koskevaan poikkeukseen yhdistetty lisävelvoite, joka koskee toista poikkeusta eli koiran koulutusta, vaikka metsästystilanteessa tällaista rauhoitettujen eläinten häiritsemiskieltoa ei laissa ole.
Onko luvallisen metsästyksen yhteydessä laitonta haukkua aikuista kanalintua?
Yllä olen siis osoittanut, että kun kiinnipitovelvollisuudesta poiketaan koulutusperusteella, poikkeuksen yhteydessä säädetään lisävelvoite olla häiritsemättä rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana, mutta vastaavaa lisävelvoitetta ei metsästyksen yhteyteen ole säädetty. Tämä on ratkaisevaa. Metsästystilanteessa laillisuutta säädellään metsästyslain riistaeläinten rauhoitusta koskevassa luvussa. Siihen ei kiinnipitovelvollisuudesta metsästysperusteella poiketessa lisätä mitään.
Riistaeläinten rauhoituksesta säädetään Metsästyslain luvussa 5 §37 seuraavasti: Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Huomioitavaa on, että kun koiran kiinnipitovelvollisuudesta poiketaan metsästäessä maaliskuussa näätää pystykorvalla, ei poikkeuksen yhteydessä säädetä minkäänlaisia lisärajoituksia. Maaliskuun näätäjahdissa ollaan vielä turvallisen ajan päässä kanalintujen soitimista, pesinnästä ja poikueajasta, eikä siinä yhteydessä linnun haukkuminen riko lakia yhtään sen enempää kuin kiinnipitoajan päätyttyä 20. elokuuta. Lain rajan yli astutaan maaliskuussa vain siinä tapauksessa, että tilanne menee koiran koulutukseksi, jos esimerkiksi kannustetaan koiraa karkon seurantaan.
Suomenpystykorva on, paitsi kaunis ja hienoluonteinen perheenjäsen, myös metsästyskoira, jolla on monipuolinen riistavietti. Perinteinen koiran ja metsästäjän yhteistyönä tapahtuva metsästys on mahdollista paljon laajemminkin kuin vain syysajan kanalintumetsällä. Useimmilla pystykorvilla kanalinnun metsästysvietti on niin vahva, että näätää metsästäessä myös alueella tavatut kanalinnut voivat kuulla kunniansa. Selvää kuitenkin on, ettei pystykorvan kanssa kukaan täyspäinen lähde tarkoituksella häiritsemään rauhoitettuja eläimiä, ja jos koira haukkuukin lintua näädän metsästyksen yhteydessä, ei vahinkoa synny eikä metsästäjän tarvitse pelätä rikkovansa lakia. Kun lintua ei vahingoiteta eikä soidinta, pesintää tai poikasia häiritä, asiassa ei ole epäselvyyksiä: ei haukku haavaa tee.
// Mikael Kukkonen
Lisäys 5.4.2024:
Isot kiitokset kaikille, jotka ovat jakaneet tätä artikkelia tai Instagram-postaustani niin metsästyksen harrastajille kuin valvoville viranomaisillekin. Olen saanut tietooni tapauksia, joissa vastaavasta näädänpyynnistä on tehty hätäkeskukseen ilmoituksia, mutta jotka eivät ole edenneet sakkoihin eivätkä edes tutkintaan.
Tänään sain myös yhteydenoton Metsähallituksen Eräluvista. Erävalvonnassa ovat käsitelleet aihetta Instagram-postauksesta saamiensa ilmoitusten vuoksi. Pidän erittäin hienona, että tällä julkaisulla saatiin aihe nostettua todella laajasti esille ja myös viranomaiset muodostamaan yhtenäistä lakiin eikä mutuun perustuvaa linjaa! Erävalvonnan terveiset seuraajilleni ovat, että maaliskuussa voidaan käyttää pystykorvaa näädänpyynnissä. Metsästäjä ei syyllisty laittomuuksiin, vaikka koira välillä harhautuisi haukkumaan kanalintua, kunhan mahdolliset lintuhaukut keskeytetään eikä metsästäjä kannusta koiraansa uusintahaukkuihin. Ja toki näin jokainen näätää tavoitteleva toimiikin – muutenhan tilanne on näädän metsästyksen sijaan koiran koulutustilanne, jolloin astuu voimaan lisävelvoite olla häiritsemättä rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana.
Oma koirani jättää linnun seurannat pyydettäessä enkä ole nähnyt tarpeelliseksi kytkeä sitä, mutta erityisen laajahakuisen tai sitkeän linnunseuraajan kanssa voi olla turhauttavaa pyrkiä seuraamaan näädän jälkeä, jos koira harhautuu kauas eri suuntaan. Eräs kymmeniä näätiä koiralleen ampunut metsästäjä myös otti minuun yhteyttä ja kertoi, että hänen kokemustensa mukaan koira kehittyy varmimmin hyväksi näätäkoiraksi, kun ensimmäiset näädän jäljitykset tehdään ihan loppuhetkiä lukuunottamatta hihnassa. Tästä onkin hyvä jatkaa ensi talvena! Seuraavaksi kuitenkin katseet suuntautuvat ampumaharjoitteluun, erämessuihin ja kauriin kevätpukkijahtiin – pysykää kuulolla!
Voit seurata meitä myös YouTubessa ja Facebookissa Erältä ja Elämästä ja Koppelokankaan Joiku. Alla tuoreimmat postaukseni Instagramista:
Erältä ja Elämästä 