Maailman paras sorsanhoukutin!

Soistunut ranta upottaa vain vähän ja pääsen yllättävän helposti varmalle etäisyydelle, mutten tiedä, onko tilanteessa kiire vai ei. Koira haukkuu ja tavit ääntelevät intensiivisesti! Mihin ammun? Joudunko ampumaan parveen? Haavakoiden välttämiseksi otan kaksi patruunaa kämmeneen etutukin alle ja kaksi etuhampaideni väliin. Otan hyvän ampuma-asennon ja nostan haulikon poskelleni, kun tapahtuukin jotain yllättävää! Tällä lammella en koskaan aiemmin ole tavannut heinäsorsia, mutta niin vain tähtäyshetkellä, juuri ennen liipaisimesta vetoa, näen lammen perältä neljän heinäsorsan nousevan siivilleen!

Sorsakauden avauksesta 2017

Lammesta heijastuva aurinko hieman ikävästi häikäisee rannan suuntaisesti kävellessä. Pyörittelen mielessäni ajatuksia vastuullisesta metsästyksestä. Mielessäni soi erityisesti fraasi ”Vastuullinen metsästys on hyviä riistalaukauksia.” Matkaa puronsuun kaislikolle on vielä reilu sata metriä, kun sieltä kuuluukin yhtäkkiä vaimea ”kväk”. Sorsat ovatkin jo palanneet ennen iltalentoa! Miten nyt toimitaan? Uskallanko…

Sorsastus alkoi – kävikö ”kuikat”?

Mitja lähtee hiipimään järvenrannan polkua pitkin ja minä jään rantaluhtaan passiin. Valitsen passipaikan pieniä mäntyjä kasvavalta mättäältä, joka tarjoaa matalana kyykkivälle näkösuojaa. Järveltä kuuluu kuikan laulua, jonka tunnistin jo metsän puolelta. Jos vaikka nappais jonkun kuvan kuikista tässä odotellessa.