Joikun kaksi metsoa

Otan vielä joitakin askelia, kunnes näen kiivaasti haukkuvan Joikun: sen hievahtamaton katse ja sulossoinnut kohdistuvat jyrkästi yläviistoon, kohti valtavan lakkapääpetäjän latvaa..

Metsometältä: rasittava koira ja vesisade!

Olen hetken kahden vaiheilla, kuulinko oikein. Samanaikaisesti sade yltyy voimakkaammaksi. Ensimmäistä kertaa eläessäni ajattelen, että onneksi juuri nyt rysähtää vettä niskaan! Metson ääntely ottaa minulla ihan mahanpohjasta ja mietin, miten pääsen tämän ryteikön läpi tilanteeseen metson huomaamatta.

Askel tai puolikas kerrallaan lähemmäksi kuusten alla matalana…

Meni hämärähommiksi – Mimmin yöpuumetso

Kierrän askel kerrallaan puun, jossa metso epäiltävästi on. Ihan hullua kuunnella koiran haukussa olevan metson kiroilua kaikki aistit yliviritettynä niin pitkä aika! Mutta linnun sijainti alkaa olla jo paikannettu sen ääntelyn ja koiran katseen perusteella. Kuusiryhmän paksu oksisto onkin suojannut minua ja olen päässyt linnun alle. Minun on mentävä puun ohi saadakseni metsoon näköyhteys. Lintu röhkäisee ja Mimmi volahtelee kimakasti.