Koirani hakee kuitenkin vielä täydellä innolla hajuja täynnä olevassa maastossa. Kenkieni kärjet sujahtavat vuorollaan märän lumikerroksen läpi pehmeään maahan, kun yhtäkkiä aika pysähtyy – vanha metso kirskuttelee nokkaansa Joikulle!
Kategoria: Elämästä
Syksyn alun kipuni
Keho muistaa. Tietyt pelot ja muistot vähintään häivähtävät mieleeni aina aistiessani ensimmäistä kertaa syksyn tuoksun ja huomatessani iltojen pimenevän sysimustaan. Haavat, jo hyvin arpeutuneet, ikään kuin repeävät taas hetkeksi auki. Näinä päivinä tasan kymmenen vuotta sitten…
Unkarilainen tappoväline
”Niin, eli onko siinä se vika edelleen korjaamatta?”, Samuel jatkaa. ”Tottakai on, eihän se nyt mihinkään itsestään katoa”, totean edelleen ihmetellen. ”Eli miten siis vaikka äsken, kun …
Hyvästi Pohjois-Karjalan erämaat!
Mutta ennen sitä en voi kuin kokonaan luopua rakkaasta harrastuksestani Pohjois-Karjalan erämaissa ja …
Metsästyksen välivuosi?
Metsästys koiran kanssa muutti kaiken. Sen lisäksi, että se helpotti saaliin saantia huomattavasti, se alkoi vaihtamaan fokustani pelkästä saaliin tavoittelusta…
Kevään kauneus, herkkyys ja suru
Otan parinkymmenen metrin matkalta rantakasvien lomasta vapisevan tähtäyksen. Tähtäimessä oli kerrallaan viisi hanhen päätä. Muistan tuon kysymyksen, jota…
Metsästyksen ikävin hetki ja Juha Tapio
Ammun männyn latvojen korkeudella olevaa metsoa lähes suoraan alhaalta päin keskelle ja lämmin tunne alkaa vallata minut, kun näen kuinka lintuun osuu ja se alkaa sortua kohti maankamaraa. Metso on aivan äärikokoinen. Kesken sortumisen se saa kuitenkin…
Nuoren pystykorvan kehittyminen
Riistanhajulle syttyminen on asetettu aivan pystykorvan ytimeen ja se herää luonnostaan jo aivan pienenä. Pennusta taitavaksi linnunhaukkujaksi on pitkä tie, joka on omistajan ja pennun kuljettava yhdessä. Mikään laskuoppi ei riitä pitämään lukua tilanteista, joissa matkan varrella tarvitaan pitkää pinnaa, mutta kantavana voimana on vahva luottamus siihen, että tässä on nyt kasvamassa upea persoona ja pitkäaikainen metsästyskaveri.
Häämenu
Olin vuosia unelmoinut häistä, joissa tarjottaisiin pääruokana metsopaistia! Elämässäni oli monta vuotta yksinäisiä syksyjä, jolloin aikaa ja energiaa haaveen toteuttamiseksi löytyi helposti. Kun sivu kuitenkin kääntyi, olin pahasti rakastuneena aivan liian tyytyväinen pystyäkseni saamaan saalista. En voinut virittää aistejani äärimmilleen…
Erältä ja Elämästä 