Minulle syyskuun alku on aina vuoden innostavinta aikaa, täynnä odotusta ja tulevien seikkailujen jännittävää valmistelua. Mutta mitä hymyn alta jää helposti näkemättä?

Keho muistaa. Joka vuosi näihin elo-syyskuun vaihteen päiviin minulla liittyy myös erityistä kipua. Tietyt pelot ja muistot vähintään häivähtävät mieleeni aina aistiessani ensimmäistä kertaa syksyn tuoksun ja huomatessani iltojen pimenevän sysimustaan. Haavat, jo hyvin arpeutuneet, ikään kuin repeävät taas hetkeksi auki. Näinä päivinä tasan kymmenen vuotta sitten, silloisessa parisuhteessani, tulin petetyksi. Olin muutama vuosi aiemmin kokenut kipeän avioeron, mutta tuo 2012 oli paljon rikkovampi kokemus.

Olen viime päivinä lukenut vanhoja tekstejäni ja palannut noihin tapahtumiin ja muistiinpanoihini. Koko syksyn elin kuin suolille ammuttu metso, taistellen henkiin jäämisestäni vain henkäys kerrallaan. Menetin 7,5 kiloa kuudessa viikossa ja vielä seuraavana vuonna harmittelin, että sääli, kuinka tuo isku tuhosi täysin miehen, jolla oli palava halu tehdä omassa vaikutuspiirissään ja työurallaan paljon hyvää.

En voi avata tässä koko paranemisprosessiani tai mitä kaikkea ihmeiksikin kokemaani siihen liittyi, mutta jostain syystä halusin nyt kymmenvuotispäivänä kertoa tästä. Ehkä tämä viesti tavoittaa jonkun, jonka on tänään tärkeä kuulla, että myös sinulla on toivoa elämän jatkumisesta.

Älä jää yksin. Käsittele kipuasi sitä mukaa kun voit. Muista syödä, nukkua ja puhua. Tee asioita, joista nautit, ja jossain vaiheessa huomaat, että jokaisessa elämänvaiheessa on myös omat erityiset mahdollisuutensa. Vielä on kääntämättä monta sivua.

// Mikael Kukkonen

Ota meidät seurantaan Facebookissa pysyäksesi ajan tasalla uusista seikkailuistamme. Kannattaa myös seurata YouTube -kanavaamme, josta löydät juuri tuoreen koosteen kanalintutilanteista. Alla tuoreimpia kuvia Instagramista: