Alkutalven metsojahdissa suomenpystykorvan kanssa

Koirani hakee kuitenkin vielä täydellä innolla hajuja täynnä olevassa maastossa. Kenkieni kärjet sujahtavat vuorollaan märän lumikerroksen läpi pehmeään maahan, kun yhtäkkiä aika pysähtyy – vanha metso kirskuttelee nokkaansa Joikulle!

Pystykorvaa koijaava metso Koilliskairassa

Joiku etsii haukusta karannutta metsoa viereisestä vaarasta. GPS-jälki piirtää pientä syheröä, kunnes tuulenvireen mukana kantautuu hento – mutta niin tunnistettava nokan kirskaisu – ja samassa haukku räjähtää käyntiin! Hetken toivon kipinä kuitenkin…

Viiden päivän metsästysvaellus Koilliskairan erämaassa

Vaaka näyttää aserinkalleni tasan kolmekymmentä kiloa, mukaan lukien kiväärini. Illallisille olemme varanneet makaronia ja muussijauhoa, mutta lihat ovat koirani Joikun varassa. Eväsleipiä, hedelmä-pähkinäsekoitusta ja …

Joikun kaksi metsoa

Otan vielä joitakin askelia, kunnes näen kiivaasti haukkuvan Joikun: sen hievahtamaton katse ja sulossoinnut kohdistuvat jyrkästi yläviistoon, kohti valtavan lakkapääpetäjän latvaa..

Metsästyksen välivuosi?

Metsästys koiran kanssa muutti kaiken. Sen lisäksi, että se helpotti saaliin saantia huomattavasti, se alkoi vaihtamaan fokustani pelkästä saaliin tavoittelusta…

Yksi erä meille

Joiku merkkaa pelkän hajun perusteella itsevarmasti yhtä kuusikon tuuheista kuusista, josta…

Rajua sapetusta ja onnen kyyneleitä!

Ajatuskin veden ja puiden kantamisesta, kaikkien tilojen lämmittämisestä sekä yksin illallisen valmistamisesta sähköttömällä kämpällä saa minut vain tuijottamaan eteenpäin. Olen väsynyt ja niin käärmeissäni sekä aseelleni että itselleni, kun en …