Alkutalven metsojahdissa suomenpystykorvan kanssa

Ensilumi on koristellut kairan. Kipakka pakkanen kokoaa alkusyksyn jänkäalueilla piilotelleet havulinnut tuntureiden ja vaarojen rinnemänniköihin. Pari päivää niiden perässä on hyvä rutiini rentoutua työviikon jälkeen!

Kaukana muista äänenlähteistä hämärtyvää alkuiltapäivää rytmittää Suomen kansalliskoiran haukku. Koppelotokan neitejä ja rouvia rysähtelee lentoon aivan pääni päältä sekä viereisistä puista, kun yritän lumen rouskumista varoen hiljalleen lähemmäksi haukkupuuta. Lopulta matkaa on enää 24 metriä, kun sitkeä kiikarointi paljastaa aihkimännyn oksankiehkuroiden joukossa lymyävän linnun. Rinnakkaispiippuisen Franchin laukaus palauttaa kairaan sen ansaitseman hiljaisuuden. Jahti on alkanut onnistumisella.

Huomaan palaavani vuosi toisensa jälkeen samoihin paikkoihin, joilla on jostain syystä oma paikkansa sielussani. Tämän paikan löysin vuosi ennen Lappiin muuttoani, ja muistan automatkalta keskustelun kaverini kanssa, kun koitin kuvailla hänelle sitä erikoista tunnetta, mikä minut täällä valtasi. Tuli sellainen jännä tunne, että käynti saattoi muuttaa koko tulevaisuuttani, jollain tapaa kääntää suuntaani. ”Tarkoitatko, että saattaisit joskus muuttaa jonnekin tänne ihan asumaan?” kysyi kaverini. Ajatus tuntui kaukaiselta. Vaan enpä olisi uskonut, että jo seuraavana vuonna kävisin samassa paikassa – en vuokramökistä vaan kotimökistäni käsin.

Tässä paikassa on vielä hakkuilta säästynyttä metsää, jossa suomenpystykorva on elementissään puuston rakenteen ja lintujen käytöksen hivellessä pystykorvametsästäjän hermoja. Jos tänne sattuu päivänä, kun paikalla ei ole muita kippurahännän kanssa kulkijoita, voi kerta toisensa jälkeen kokea tilanteita, joista aiemmin vain haaveilin. Tämä on minulle erityinen pyhäkkö, jota haluan pitkin syksyä jemmata jatkuvasti vain myöhemmäksi – etsiä ensin uusia paikkoja, kokea onnistumisten ohessa paljon tyhjänpyyntiä – ja ehkä sitten kauden kruununa palata tänne. Tässä metsässä on joku taika, täällä kausi voi saada täyttymyksensä.

Kierrän vaaran lakea kohti tiedossani olevaa metson soidinpaikkaa. Rapean pakkaspäivän olosuhteet pehmenevät iltapäivän räntäsateen myötä ihanteellisiksi, mutta valoa on enää niin niukasti jäljellä, että joudun varmaan kohtapuoliin suunnistamaan kohti autoani otsalampun valossa. Koirani hakee kuitenkin vielä täydellä innolla hajuja täynnä olevassa maastossa. Kenkieni kärjet sujahtavat vuorollaan märän lumikerroksen läpi pehmeään maahan, kun yhtäkkiä aika pysähtyy – vanha metso kirskuttelee nokkaansa Joikulle!

Menen vaistomaisesti kyykkyyn ja vedän kivääririnkastani aseen esiin heti Joikun aloittaessa metsohaukun. Haukku ei kuitenkaan kestä pitkään, vaan raavas metso lentää viistosti minua kohti, kaartaen kohti vaaranlakea. Kevyessä räntäsateessa Joikun on melko helppo seurata matalalla lentänyttä lintua. Se tuskin lensi mahdottoman pitkälle. Hivuttaudun pikkuhiljaa uusintahaukun suuntaan, samalla jatkuvasti kiikaroiden vaaranlaen harvaa käkkärämännikköä. Sadanviidenkymmenen metrin päästä avautuva ampumapaikka kruunaa päivän.

Jatkan seuraavana päivänä läheiselle laajalle tasankomaalle hakemaan revanssia vanhasta metsosta, joka alkusyksystä juoksutti koiraani peräti seitsemässä uusintahaukussa! Se olikin poikkeuksellinen tilanne, jossa pääsin jo tähtäämään metsoa sen siirryttyä viidenteen haukkuun, alle sadan metrin päähän minusta. Jos olisin uskaltanut ampua linnun edessä olevista havuista huolimatta, olisi kolmenollakasin luoti kyllä kopsauttanut vanhan homenokan puusta alas. Metso kuitenkin kesti silläkin kertaa haukussa vain puolisen minuuttia. Hetken jahkailuni vuoksi laukaus jäi ampumatta, sillä metso siirtyi jälleen kauemmaksi. Saaliittomaksi jäätyäänkin tilanne tallentui jahtimuistoissani yhdeksi kaikkein antoisimpien joukkoon.

Tapaan heti alkutaipaleella muutamia koppeloita ja yllätän maassa olleen kanahaukan. Kävelen viitisenkymmentä metriä kanahaukkatilanteesta eteenpäin, kunnes tekee mieli käydä tarkistamassa, minkä vuoksi maassa ollut kanahaukka päästikään minut niin lähelle ja miksi sen lento näytti erittäin vaivaiselta. Lentoon lähtiessään se sitä paitsi ensin kiersi minun ympäri 10–15 metrin säteellä ja sitten jäi vain sadan metrin päähän kelopuuhun päivystämään. Syyksi kanahaukan vastahakoiseen pakenemiseen paljastuu, että se on juuri napannut ukkometson ruoakseen. Liikasyönti taisi painaa haukan vatsalaukussa.

Minun ja kanahaukan kohtaamiseen ei liity kummempaa draamaa. Puoli elämää sitten olisin saattanut istuttaa haukan kiven koloon, sillä pidin silloin kanahaukan rauhoitusta turhana tai jopa haitallisena. Nykyisin ajattelen, että jospa vain kumpikin annamme toisillemme tarvitsemamme tilan suuressa erämaassa ja toivotamme toisillemme saalisonnea. Turha laukausten vaihto myös antaisi seitsemän uusintahaukun metsolleni vihjeen, että metsästäjä on tulossa sen suuntaan. Aina parempi, kun luonto ei tiedä siellä kulkijasta eikä erota sen jälkiä.

Saavun hiljalleen kohdereviirille, ja siemenpuuaukon reunassa alkaa heti tapahtua! Joikun spurtin edeltä vilahtaa suuri lintu aukon yli, ja kuulen haukun alkavan puolen kilometrin seurannan jälkeen. Haukkua kestää vajaa minuutti, ja seuraan GPS:n näytöltä, kuinka koirani pinkoo vasemmalle päin, jälleen puolisen kilometriä. Valitsen aukon reunalta suojaisan maastonkohdan aavistaen, että lintu tuskin siinäkään haukussa kestää, vaan se saattaisi taas aloittaa koiran juoksuttamisen tekemällä vastaavan kolmion kuin alkusyksynä, eli seuraavaksi palata kohti alkuperäistä lähtöpaikkaansa.

Alkaa haparoiva haukku, joka pian räjähtää täyteen vauhtiin, nostaen sykkeeni tappiin! Lyhyen haukun katkettua pitkänhuiskea ukkometso ilmestyy näkökenttääni — ja liitelee siemenpuun latvukseen odottamaan kintereillään seuraavaa koiraa! Tarkistan pikaisesti LRF-kiikareillani etäisyydeksi 190 metriä, ja valmistaudun lähettämään kuulan matkaan heti koiran saapuessa jatkamaan homenokan puhuttelua. Kyllä kävi mahtava tuuri!

Nämä hetket jäävät minulle mieleen luultavasti loppuelämäksi. Näihin kuviin ja tarinoihin palaan odottaessani seuraavaa jahtikautta – ja samasta syystä myös haluan esimerkiksi juuri tämän kertomuksen välityksellä tartuttaa hienon harrastuksen kipinää sinne, missä ikinä näitä tarinoita luetaankaan. Etten toisaalta harrastuksen hienoimpia hetkiäni jakamalla välittäisi liian ruusuistakaan kuvaa pyynnin helppoudesta, haluan tuoda hieman realismia tähän loppuun.

Tunnen olevani etuoikeutettu voidessani metsästää sellaisen koiran kanssa, joka hyvänä päivänä pystyy metsojahdissa huippusuorituksiin. Samaan aikaan on totta, että minulla oli viime syksynä 24 saaliitonta kanalinnustuspäivää. Askeleita kanalintujen perässä minulle kertyi noin 750 000. Heti alkukaudesta minulla oli muutama niin hyvä päivä, että niiden vuoksi syyskuussa karkuutin tarkoituksella lähes puolet Joikun haukkutilanteista ja keskityin vain nautiskelemaan tilanteista.

Lokakuun puolella tuuri tuntui kääntyvän minua vastaan ja onnistumiset olivat niin tiukassa kuin niiden tässä harrastuksessa välillä kuuluukin olla. Aarnimetsä pystykorvan seurassa on minulle se paras paikka vapautua arjen stressistä ja latautua tulevaan. Ja kun saaliin saanti riittävästi vastustaa, tuntuu sen jälkeen koiran kanssa onnistuminen sitäkin paremmalta. Ne huonommat päivät vain eivät samalla tavoin välity toisille, mutta eivätpä ne itsellekään hyvien päivien veroisesti jää mieleen.

Tätä julkaistessa on pian kesä aluillaan. Minulla on vielä viime kaudelta tulossa 1–3 kanalintuvideota, joiden julkaisuvalmiiksi editointi saattaa nyt venyä kesälomille asti, sillä käsittelen parhaillaan materiaaleja äkkilähtötyyppisesti eteeni tulleelta ulkomaan jahtireissulta! Ole kuulolla Instagramissa, Facebookissa ja YouTube-kanavallamme, niin pääset näkemään uudet julkaisut heti tuoreeltaan ja myös kysymään kaikesta, mitä esimerkiksi sieltä ulkomaanjahdista haluat tietää.

// Mikael Kukkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s