Reissuun lähtö ja ennakkokäsitykseni

Lennähdämmekin seuraavaksi parin artikkelin verran Etelä-Afrikkaan! Minulle tarjottiin kevättalvella kohtuuhintaista mahdollisuutta lähteä elämäni ensimmäiselle ulkomaan metsästysmatkalle. Viime hetken peruutuksien vuoksi porukkaan oli saatava yksi metsästäjä lisää, sillä matkalla majoittuminen ja metsästys tulisivat tapahtumaan pareittain.

Täältä Sodankylästä on Etelä-Suomeen verrattuna oma vaivansa lähteä ulkomaille, ja koska olin jo muutenkin muokannut lehtorin työni tämän vuoden vapaajaksoja tulevien metsästysreissujeni vuoksi, olin lähellä kieltäytyä tarjouksesta. Ehdotus kuitenkin sattui osumaan päivälleen yksiin pienen ennakkoaavistukseni kanssa – olin nimittäin todennut vaimolleni jo joulukuussa, saadessani tietää kevään työreissustani Helsingissä, että ”mitähän muuta jännää tuohon viikonlopulle vielä järjestyy, kun äkkiseltään näyttäisi, että voisin tarvittaessa raivata kalenteristani seuraavan viikon vapaaksi vaikka jotain ulkomaanreissua varten.”

Afrikassa metsästäminen oli minulle ihan uusi ajatus. En ollut koskaan samaistunut Afrikan metsästysreissuilla käyneisiin, vaan ajatellut, että he ovat ihan oma ihmisryhmänsä. En myöskään koskaan ollut perehtynyt Afrikassa metsästyksen eettisiin kysymyksiin, mutta jotenkin minulla oli sellainen tuntuma, että jostain – ehkä osin tiedostamattomistakin syistä johtuen – moni meistä suhtautuu Afrikassa metsästykseen eettisesti arveluttavana.

Matkalle lähtenyt tuntemani henkilö kertoi aiemmista reissuistaan ja Etelä-Afrikan käytännöistä sekä vakuutti matkanjärjestäjän olevan kaikin puolin vastuullinen toimija. Päätin, että lähden reissuun avoimin mielin, en niinkään metsästys edellä, vaan ennen kaikkea kohtaamaan uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Vastaavaa tilaisuutta ei välttämättä tarjoutuisi heti uudestaan.

Ennen lähtöäni otin selvää yleisimmistä väitteistä Afrikan metsästyksen vastuullisuutta vastaan sekä siitä, miten metsästysmatkailua näitä väitteitä vastaan puolustetaan. Kysyin Etelä-Afrikan metsästyksen eettisyydestä myös tekoälysovellus ChatGPT:ltä. Huomasin, että välillä törmää halventaviin väitteisiin, että Etelä-Afrikassa eläimiä ammutaan vain aitauksista. Jotkut kritisoivat metsästysturismia lähtökohtaisesti epäeettisenä trofeejahtina. Lisäksi yksi kritiikin aihe metsästyssafareilla liittyy auton hyödyntämiseen riistan etsimisessä.

Autolla riistan etsimisestä päättelin, että on varmaankin totta, että metsästettäessä maassa, jossa lainsäädäntö ei rajoita auton käyttämistä samalla tavoin kuin Suomessa, monet surutta hyödyntävät autoa riistatilanteiden etsimisessä. Muiden kritiikin aiheiden osalta ajattelin, että pelkkien kuulopuheiden sijaan haluan itse nähdä, millaista siellä on, haastatella kohtaamiani ihmisiä ja muodostaa mielipiteeni vasta sitten, kun omaan edes palasen omakohtaista kokemusta. Mitä minulla olisi hävittävää tai hävettävää?

Metsästysfarmit ovat yksityisomistuksessa olevia alueita

Saavumme perille reilun 11 000 kilometrin päähän kotoani, pysyen kuitenkin samalla aikavyöhykkeellä. Majoitumme suomalaisen matkanjärjestäjän omistamalla runsasriistaiseen vuoristomaisemaan sijoittuvalla tilalla, josta käsin käymme sovitusti jahdissa myös ympäröivillä metsästysfarmeilla. Metsästys Etelä-Afrikassa tapahtuu yksityisomisteisilla metsästysfarmeilla, jotka useimmiten ovat aidattuja joidenkin tuhansien hehtaarien alueita – suurin piirtein suomalaisten metsästysseurojen lupa-alueiden kokoisia palstoja. Tilat eivät ota tiluksilleen samanaikaisesti useita metsästäjiä, joten tulevan päivän metsästyksistä sovitaan aina edellisiltana.

Farmien omistajilla on aika tarkasti tiedossa, kuinka paljon mitäkin riistalajia heidän alueiltaan löytyy. Etelä-Afrikassa on erilaisia maastotyyppejä melko liuta, mikä mahdollistaa sopivien elinympäristöjen löytymisen useille eri lajeille, mutta kaikki eläimet eivät suinkaan ole pelkästään paikallisia lajeja; metsästystilat täydentävät alueidensa riistakantaa hankkimalla alueilleen eläimiä sekä lähempää että muualta Afrikan maista. Tilanomistaja voi täydentää riistakantaansa myös hankkimalla alueelleen kiima-aikaa varten muutaman naaraan, jotka sitten houkuttelevat pukkeja ympäröiviltä alueilta.

Tiloja ympäröivät aidat eivät siis täysin estä lajien liikkumista jahtialueelta toiselle, toki joidenkin lajien osalta sitäkin. Aitojen avulla voidaan kuitenkin havaita, milloin salametsästäjät ovat tunkeutuneet alueelle. Salametsästys on Afrikassa useiden eläinlajien vakavin uhka, jonka torjumiseen tarvittaisiin enemmänkin resursseja. Salametsästystä tuskin kuitenkaan saadaan kokonaan loppumaan, sillä esimerkiksi Aasian markkinoilla eettisesti kestämättömistäkin tuotteista ollaan valmiita maksamaan hyvin korkeita hintoja.

Majoitusta varten meillä on pareittain omat kylpyhuoneella, wc:llä ja keittiöllä varustetut mökkimme. Vietämme yhteistä aikaa päärakennuksessa juhlallisten illallisten yhteydessä sekä ulkona uima-altaan läheisyydessä, mikäli jahdissa ei mene kovin myöhään. Päärakennuksen seiniltä löytyy trofeina laaja kirjo eläimiä – mukana myös massiiviset virtahepo ja sarvikuono, jotka eivät kuitenkaan ole aitoja vaan replikoita.

Taloudellinen hyöty motivoi riistakantojen kestävyyteen

Miten metsästysetiikkaani sopii Etelä-Afrikan tyyli käyttää autoa metsästyksessä?

Ensimmäisten kahden päivän osalta askelmittarini näyttää 44 800 askelta ja korkeusvaihteluakin tulee molempiin suuntiin toista kilometriä – meinaa hiukan käydä fysiikan päälle päivälämpötilojen noustessa hellelukemiin! Metsästys Etelä-Afrikassa ei siis automaattisesti tarkoita autoilumetsästystä, vaan oppaan kanssa voidaan sopia omiin mieltymyksiin sopivat jahtimuodot.

Parini Santeri sanoittaa oppaalle omia toiveitaan hyvin samanhenkisesti kuin minä, mikä tuntuu hyvältä. Vaellustyyppinen jahti upeissa vuoristomaisemissa onkin minulle jotain, minkä huomaan hetki hetkeltä vievän sydämeni. Vastaavalle metsästysmuodolle, useiden kilometrien näköaloineen, ei Suomessa juurikaan ole vertailukohtaa.

Oppaat toki toivovat asiakkailleen saalista, ja kun autosta havaitaan lajinsa eliittiä oleva yksilö, voidaan metsästäjälle tarjota ampumatilannetta jopa ihan auton vierestä. Metsästysoppaani Arno kuitenkin kunnioittaa toivettani, kun kerron, että minulle on tärkeää metsästää omien arvojeni mukaisesti; en pidä autosta nähdyn eläimen tavoittelemista metsästyksenä vaan pelkkänä ampumisena. Olen halunnut tätä arvoa tartuttaa myös kanalinnustajien metsästyskulttuuriin esimerkiksi tähän linkitetyn videon avulla.

Keskustelemme auton käyttämisestä leirissä muiden suomalaisten kanssa. Yllätyn positiivisesti, kun seurueemme eläkeläisetkin kertovat saaneensa kaikki saalistilanteensa kävelemällä ja vaanimalla. Jos kuntoa tai halua ei ole vaeltaa itseänsä uuvuksiin, voi hyviä tilanteita saada kohtuullisilla kävelymatkoilla esimerkiksi hiipimällä vuoren rinteitä rauhallista vauhtia. Jatkuvasti tähystellen, odotellen ja vaanien – samalla nauttien luonnosta ja auringon lämmöstä.

Pidän muuten mielenkiintoisena sitä, että osa suomalaisista metsästäjistä voi kritisoida, että Etelä-Afrikassa autoa käytetään apuna liikkumisessa. Samat henkilöt saattavat itse ilman ristiriitaista tunnetta siirtyä autolla hirvi- tai karhupassiin sen mukaan, kuinka kännykkäsovelluksesta nähdään koirien ajon siirtyvän, tai jos esimerkiksi siimojen tai riistan seurantaa varten tehdyn tien lanauksen avulla on saatu selvitettyä riistan liikkeitä.

Mitä minun tulisi ajatella trofeemetsästyksestä?

Trofeemetsästys on minulle ihan vieras maailma, vaikka onhan minullakin täytettynä pari komeinta ukkometsoa ja kaksi vanhaa korpimetsokukkoa. Ne olen halunnut saada talteen, sillä olisin pitänyt niin poikkeuksellisten saalisyksilöiden kohdalla pelkkien lihojen hyödyntämistä haaskauksena. Mutta eikö itse asiassa ole hiukan virheellistä puhua pelkästä trofee- tai urheilumetsästyksestä, kun myös Etelä-Afrikassa kaikki kaadettu riista hyödynnetään aina hyvin tarkasti?

Söimme metsästämäämme riistaa ja edellisen ryhmän saalista joka päivä. Itselleni uusia makuelämyksiä kertyi useita eri lajeja, niin hiilellä grillattuna, jauhelihana kuin haudutettuna patanakin. Paikalliset hyödyntävät lihat jopa tarkemmin kuin mihin Suomessa olemme tottuneet muun muassa sisäelinten osalta. Hyvän osuman saanut mutta hankalassa maastossa kadonnut vesiantilooppikin meni täysin ihmisravinnoksi, vaikka löysimme sen yli vuorokausi kaadon jälkeen. Suomessa vastaava olisi kuopattu maahan.

Toki metsästystä voidaan pitää trofeemetsästyksenä siitä syystä, että pyynti on hyvin valikoivaa. Nuorten pukkien annetaan kasvaa, kunnes niiden sarvet ovat täysimittaiset. Jos eläimen kaadosta maksaa satoja tai jopa tuhansia euroja, moni valitsee mieluummin jäädä ilman saalista kuin metsästää vajaasarvista yksilöä. Moni myös haluaa teettää hienoimmista saaliistaan metsästysmuiston, mutta eikö se ole vain tervettä saalisyksilön kunnioittamista?

Riistaviettiä omaavat henkilöt tuntuvat kokevan, että eksoottinen miljöö, kiehtovien luonnoneläinten havainnointi, jahdin jännitys ja arkojen eläinten lähestymisen yrittäminen kohti hyvää riistalaukausta ovat paljon merkityksellisempiä metsästysmatkan osia kuin pelkkä saaliskuvan ottaminen tai trofee. Sen sijaan joillakin metsästystä harrastamattomilla, muun muassa hiukan alempana linkittämäni Yle uutisten artikkelin kirjoittaneella toimittajalla, näyttäytyy käsitys, että koko metsästysmatkan pääpointtina olisi saaliskuvan tai trofeen saaminen. Kumpaa asiasta tietämättömän tulisi enemmän kuunnella?

Ovatko ulkomaanjahdit hinnoiltaan tavallisten kansalaisten ulottumattomissa?

Yksi ennakkoluulo Afrikan metsästyssafareissa liittyy hintaan. On totta, että näihin reissuihin voi käyttää huomattavia summia rahaa, sillä osassa eläinlajeista kaatomaksut ovat hyvin korkeita, jopa kymmeniätuhansia euroja. Matkalle voi kuitenkin lähteä myös pienemmällä budjetilla: yleisimpiä saaliseläimiä kattavan peruspaketin ja lennot voi saada noin kolmen tonnin yhteishintaan. Kaadon jälkeen kysytään, haluaako metsästäjä eläimestä jonkun muiston.

Trofeista tulee lisäkustannuksia eläimen koosta ja trofeetyypistä riippuen muutamasta satasesta reilu tuhanteen euroon, joten teettämällä kaikista saaliistaan trofeet, voi perus antilooppejakin metsästävä helposti tuplata reissunsa hinnan. Monelle vakikävijälle nämä ovat reissuja, joihin säästetään pari-kolme vuotta.

Matkalla on täysylläpito, joten muita kuluja ei tuon lisäksi pahemmin tule. Voihan lomailemaan päästä halvemmallakin, mutta mielestäni kokonaisuus on saatu asiakkaalle edulliseksi, kun huomioidaan sijainti, ammattitaitoinen opas ja riistanjäljittäjä, majoitus ja hienot riistaruoat juomineen. Olipa majoitusmökkiin palatessa aina edellispäivän likapyykitkin viikattu puhtaina pedille.

Yhteenveto – mielikuvien vääristely ja mediakritiikki

Kun nyt rehellisesti pohdin kaikkia ennen reissua kohtaamiani Etelä-Afrikan jahtimatkojen kritiikin aiheita, voin vain kysyä, liekö väitteiden vaikuttimena enemmän kateus vai tietämättömyys – ja toki veikkaan vahvasti jälkimmäistä. Mutta millaisia ennakkokäsityksiä meillä sitten pitäisi olla, kun tarkastelemme ihan vaikka valtakunnan mediaa ja aiheen artikkeleista havaittavia toimittajien asenteita?

Pidän surullisena, kuinka poliittiset järjestöt kuten SEY voivat tunteisiin vetoavalla faktojen vääristelyllään johtaa eläinrakkaita ihmisiä harhaan. Afrikassa tapahtuu paljon pahuutta, mutta on väärin syyttää toimijoita, jotka toimivat vastuullisesti ja pyrkivät tekemään oman osansa kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Mielestäni esimerkiksi oheisessa Ylen artikkelissa on lievän asenteellisuuden ohessa paljon hyvääkin tietoa, mutta katsokaapa myös Janne Halosen analyysiä STT:n rimanalituksesta. Näiden linkkien lisäksi suosittelen Iltalehden artikkelia, joka on mielestäni varsin tasapainoisesti kirjoitettu.

Yritin tässä artikkelissani tarjota täydentävää tietoa Etelä-Afrikan metsästysturismista tasapainoisesti ja neutraalisti, toki ottaen huomioon sen, että asenteeni lähtökohtaisesti metsästykseen on myönteinen. Halusin keskittyä ennen kaikkea asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa. Opin matkalla myös, että Etelä-Afrikka on yksi maailman ongelmallisimmista maista sosioekonomisen eriarvoisuuden ja korruption osalta. Eriarvoisuuden näkeminen tuntui kovin ristiriitaiselta ja jätti minut mietteliääksi.

Huolimatta haastavasta kontekstista näen vastuullisesti järjestetyn metsästysmatkailun vain eduksi alueen luonnolle ja asukkaille. Samalla koen, että eteeni on avautunut kokonaan uusi maailma: nämä matkat voivat tarjota minunlaiselleni tavalliselle suomalaiselle metsästäjälle elämyksiä, joita ei muualla ole mahdollista kokea. Niistä saammekin maistiaisia heti seuraavassa artikkelissani.

// Mikael Kukkonen

Kerro ihmeessä omia kokemuksiasi aiheen Instagram- ja Facebook-postauksissani sekä halutessasi kysy, jos sinua mietityttää joku tässä käsitellyistä aiheista! Reissusta on tulossa julkasuja niin Instagramin kuin Facebookin puolelle sekä video YouTube-kanavalleni. Tuoreimpia postauksia Instagramin puolelta: