Meni hämärähommiksi – Mimmin yöpuumetso

Kierrän askel kerrallaan puun, jossa metso epäiltävästi on. Ihan hullua kuunnella koiran haukussa olevan metson kiroilua kaikki aistit yliviritettynä niin pitkä aika! Mutta linnun sijainti alkaa olla jo paikannettu sen ääntelyn ja koiran katseen perusteella. Kuusiryhmän paksu oksisto onkin suojannut minua ja olen päässyt linnun alle. Minun on mentävä puun ohi saadakseni metsoon näköyhteys. Lintu röhkäisee ja Mimmi volahtelee kimakasti.

Syntymäpäivän metsoa

Mitään ei näy eikä kuulu. Lähden kohti autoa. Mikael on kiertänyt koirien kanssa kauempaa. Tulen pienelle kukkulalle, jonne jään hetkeksi odottamaan. Yhtäkkiä Mikael sanoo radiopuhelimeen: ”Nyt lähti metso sinua päin!” Samassa hetkessä näen silmäkulmastani, että iso musta liitää äänettömästi vasemmalla puolellani. Käännyn nopeasti ja metsän kuningaslintu on ehtinyt jo ohitseni. Ammun laukauksen takaviistosta sitä kohti, ja näen kuinka se putoaa! Juoksen nopeasti paikalle, ja sieltä se löytyy maasta.

Täydellinen Kihlajaisolut

Kolmen viikon odotus on takana ja kokoonnumme uudestaan mystiselle Suhmuran Z-panimolle. Minun ja Mitjan ensimmäinen itse valmistamamme olut saa nimekseen ”She Said Yes! -IPA”, juhlistaakseen samalle kuukaudelle sattuneita huikeita siviilielämän tapahtumiamme. Kävi nimittäin niin, että…

PANOPÄIVÄ

Ilmoitimme sen tyttöystäville tahoillamme. Lauantaina on pitkään odottamamme panopäivä! Kokoonnumme miesten kesken pakkaspäivänä maaseudulle autotalliin. Aiemmin reissuillamme esiintynyt kovan luokan jytkijä ja lentäjä Antero on opastamassa meille, kuinka…

Erämaan kutsu

13-vuotiaana lähdin silloin tällöin bussilla Porista pienelle retkeilyalueelle Joutsijärvelle Ulvilaan. Siellä vaelsin itsekseni ja olin joskus yötäkin autiotuvassa. Toteutin siten kaipuutani, joka minulle oli syttynyt luettuani Jack Londonin kirjoja. Londonin tunnetuin teos Erämaan kutsu kertoo vetokoira Buckista. Siinä Londonin kuvailema karu Alaskan erämaa jätti minuun lähtemättömän kaipuun luontoa kohtaan.

Naiset jänisjahdissa!

Kanalinnustuskauden loputtua, ja jo pitkään ennen sitä, olemme halunneet jänisjahtiin oikean jäniskoiran kanssa. Mikaelin pystykorvien Rockyn ja Mimmin jänisajoista olemme kyllä aina lintumetsällä saaneet satunnaisia jänisjahdin maistiaisia, mutta ne ovat vain kasvattaneet odotuksia ”oikean” jäniskoiran kanssa koettavia jännittäviä tilanteita kohtaan. Lisäksi mielessä on tietysti herkullinen saalis: jänispaisti ja -käristys ovat meillä hyvin korkeassa arvossa.

Epäonnistumaan tuomittu jahtireissu vol.3

Pääsemme liikkeelle hyvin levänneenä, sillä varhainen teerien kyttääminen ei houkutellut kumpaakaan ulos kovan tuulen vuoksi. Päätämme tutustua kiinnostavan oloiseen jylhien mäntymetsien alueeseen. Suuntaamme ensin autolta noin kilometrin päässä olevalle purolle, jossa päätämme haarautua puronvartta eri suuntiin.

Epäonnistumaan tuomittu jahtireissu vol.2

Nousen sängystä ja kuulen kiväärin laukauksen. Puuroa keittäessä kuuluu toinenkin; Mame on tainnut löytää kämpän läheltä hyvän teeripassin. Mamen veroiselta ampujalta on syytä odottaa molemmista laukauksista teerikukko, mutta ensimmäisestä olikin tullut puhdas huti ja jälkimmäinen oli osunut, mutta huonosti. Alamäkeen röpeltäen lentänyttä teertä etsitään yhdessä koirien kanssa ristiin rastiin, kunnes todetaan haavakon löytäminen mahdottomaksi. Heikko alku päivälle.

Epäonnistumaan tuomittu jahtireissu vol.1

Tätä jahtia oltiinkin suunniteltu erityisellä innolla! Viime vuonna etenkin Mamen saaliit ylittivät odotukset niin rajusti, että oli vaikea nytkään asennoitua mihinkään keskimääräiseen. Alkusyksyyn verrattuna pimeämpi lokakuu sopii täydellisesti eräkämppäelämän fiilistelyyn ja säätiedotuksetkin näyttivät hyvältä. Olimme varmoja, että tästä tulisi huikea reissu!