Joiku etsii haukusta karannutta metsoa viereisestä vaarasta. GPS-jälki piirtää pientä syheröä, kunnes tuulenvireen mukana kantautuu hento – mutta niin tunnistettava nokan kirskaisu – ja samassa haukku räjähtää käyntiin! Hetken toivon kipinä kuitenkin…
Steiner Ranger LRF 10×42 kokemuksia
Tälle jahtikaudelle en tehnyt uusia asehankintoja, mutta yksi vertaansa vailla oleva varuste löysi paikkansa vyöltäni: etäisyysmittarilla varustettu Steiner Ranger LRF 10×42 käsikiikari…
Kanalinnustusta Ruotsin Lapissa
Koirallani Joikulla kesti kunto koko reissun hyvin, vaikka itse vedin homman melkolailla hapoille. Tein niin ihan tarkoituksella, treenin takia, valmistautuessani elämäni kovimpaan erämaavaellukseen karhun- ja metsonpyynnin merkeissä…
Syksyn alun kipuni
Keho muistaa. Tietyt pelot ja muistot vähintään häivähtävät mieleeni aina aistiessani ensimmäistä kertaa syksyn tuoksun ja huomatessani iltojen pimenevän sysimustaan. Haavat, jo hyvin arpeutuneet, ikään kuin repeävät taas hetkeksi auki. Näinä päivinä tasan kymmenen vuotta sitten…
Suomenpystykorva – tyhjähaukkujen oppiminen ja poisoppiminen
Näkölintujen vaatiminen teki koirastani erityisen ahkeran. Joiku teki erittäin sinnikkäästi töitä paikallistaakseen lintuja puista. Siitä tuli niin tarkka puustalöytäjä, etten esimerkiksi kolmantena syksynä…
Näin koulutat suomenpystykorvan paremmaksi linnunhaukkujaksi
Vuosien varrella minulla heräsi ajatus, että ehkä ymmärtämällä syvemmin koiran toimintaa voisin seuraavan pystykorvani kohdalla korjata nuo kaksi ärsyttävää taipumusta – tyhjähaukut ja väärän riistan jahtaamisen…
Viiden päivän metsästysvaellus Koilliskairan erämaassa
Vaaka näyttää aserinkalleni tasan kolmekymmentä kiloa, mukaan lukien kiväärini. Illallisille olemme varanneet makaronia ja muussijauhoa, mutta lihat ovat koirani Joikun varassa. Eväsleipiä, hedelmä-pähkinäsekoitusta ja …
Ensimmäiset kertani kettupassissa
Tähystän vielä viimeisen kerran aavan yli – en niinkään saaliin toivossa, vaan enemmänkin vain ihastellakseni, kuinka terävältä huurteiset aihkimännyt kiikarin läpi katsottuna näissäkin yöolosuhteissa näyttävät. Katseeni pyyhkäisee raihnaista rämepuustoa tunturinjuuren pohjoisreunasta alkaen , kunnes yhtäkkiä sydämeni hyppää kurkkuun – KETTU!
Joikun kaksi metsoa
Otan vielä joitakin askelia, kunnes näen kiivaasti haukkuvan Joikun: sen hievahtamaton katse ja sulossoinnut kohdistuvat jyrkästi yläviistoon, kohti valtavan lakkapääpetäjän latvaa..
Erältä ja Elämästä 