Ensimmäinen korpimetsoni

Pääsemme liikkeelle hyvin levänneenä, sillä varhainen teerien kyttääminen ei houkutellut kumpaakaan ulos kovan tuulen vuoksi. Päätämme tutustua kiinnostavan oloiseen jylhien mäntymetsien alueeseen. Suuntaamme ensin autolta noin kilometrin päässä olevalle purolle, jossa päätämme haarautua puronvartta eri suuntiin.

Sorsastus alkoi – kävikö ”kuikat”?

Mitja lähtee hiipimään järvenrannan polkua pitkin ja minä jään rantaluhtaan passiin. Valitsen passipaikan pieniä mäntyjä kasvavalta mättäältä, joka tarjoaa matalana kyykkivälle näkösuojaa. Järveltä kuuluu kuikan laulua, jonka tunnistin jo metsän puolelta. Jos vaikka nappais jonkun kuvan kuikista tässä odotellessa.

Rajua mehustusta ja eheyttävää rakkautta!

Jo nuorena poikana nukahdin seisaaltaan keittiön lattialle pakastaessani yökalareissun saalista. Ja hankkiessani rahoja ensimmäistä rumpusettiäni varten mustikanpoiminnalla kuljin mustikkaan polkupyörällä ja keräsin niin rajusti, etten tykännyt syödä mustikkaa muutamaan vuoteen. Tuli pahoinvointia jo pelkästä sinisen näkemisestä.