Kolmen viikon odotus on takana ja kokoonnumme uudestaan mystiselle Suhmuran Z-panimolle. Jotta touhu on tehokasta, jaamme porukan eri työvaiheiden mukaan: pullojen pesu, desinfiointi, pullotus, korkitus ja etikettien leikkaus. Mukana on enemmän porukkaa kuin Panopäivänä, sillä panimon vakioporukka pullottaa samalla toisen oluen, Petrol Porterin, sekä suorittaa kolmannelle oluelle, Imperial Stoutille, astian vaihdon. Oluen panemisen lailla myös pullotus vaatii paljon huolellisuutta. Emme tässä jutussa uppoudu kovin syvälle sen yksityiskohtiin, joista esimerkiksi Reittausblogi on kirjoittanut seikkaperäisemmin.

Oluen jakamiseksi panimoporukan kesken pullotamme Erältä ja Elämästä -oluen kahteen erään. Minun ja Mitjan ensimmäinen itse valmistamamme olut saa nimekseen ”She Said Yes! -IPA”, juhlistaakseen samalle kuukaudelle sattuneita huikeita siviilielämän tapahtumiamme. Kävi nimittäin niin, että me molemmat Erältä ja Elämästä -blogaajat saimme tyttöystäviltämme myöntävät vastaukset kosintaan. Ainutlaatuisen ensioluemme brändääminen kihlautumiseen liittyen tuntui siten luontevalta. Osalle Z-panimon äijäporukasta Mikaelin suunnittelema etiketti on kuitenkin liian imelä ja heidän pullonsa tunnustavatkin nimeä Z-ipa.

Arvostetut Trappist Westvleteren -pullot tiskataan oluen pullotusta varten.

Etikettien leikkaamista Anteron kanssa.

Kihlautumista juhlistava etiketti asettuu pullon kylkeen hienosti.

Kunkin panijan osuus saaliista on noin 13 pulloa.

Oluet säilytetään pullotuksen jälkeen huoneenlämmössä, jolloin jälkikäynti tuottaa olueen hiilihapot. Viisi odotuspäivää ennen ensimmäistä korkkausta on malttamattomalle pitkä aika. Viidennen päivän iltana laitan oluen hetkeksi parvekkeelle jäähtymään ja avaan sen. Olut sihahtaa vain lievästi – mikä pettymys! Oluen maut ovat erittäin kohdallaan, mutta ei auta: litku mikä litku ilman happoja!

Käymme läpi vaihtoehtoisia selityksiä pieleen menolle sekä eri vaihtoehtoja jo pullotetun oluen jälkihapotukselle. Odotukset kaiken vaivan jälkeen olivat kasvaneet niin suuriksi, että kyllä tuntuu raskaalta. Mitä oluelle vielä voidaan tehdä?

Antero kertoo, että ehkä olut ei vain ole käynnistynyt tai ehkä se vaatiikin pidemmän jälkikäymisajan. Oluen karbonointi voi vielä onnistua ravistelemalla pullot kunnolla ja pitämällä ne huoneenlämmössä. Seuraavina päivinä pullot saavatkin kyytiä!

Mitja kertoo, että avasi oluen ja sihahti. Oli happoja. Riemu-uutinen!

Murhe kääntyy voitoksi, kun She Said Yes -IPA saa kaipaamansa hapot! Ehkä ravistelu tuotti tulosta tai olimme vain olleet liian malttamattomia. Otan pullon mukaan ystäväni Heikin luo ja avaamme oluen saunan jälkeen; se sihahtaa komeasti ja oluen eri maut helmeilevät suun eri osissa vetäen kasvot leveään hymyyn – siitä tuli sittenkin täydellistä!

She Said Yes -IPA on meille hyvin erityinen. Oluen resepti on lappeenrantalaisen Juha-Matti Korhosen vuosien kehitystyön tulos, jolla nyt osallistutaan kotipanokisaan ja myös sen kaupallistamista selvitetään. Voi olla, että tästä kuullaan vielä!

Itse kihloista sen verran, että sopivan sormuksen löytäminen tuntui toisille olevan hiukan helpompaa. Minun taas piti käydä läpi useammankin liikkeen valikoima. En aluksi oikein tiennyt millaista etsin, mutta pian hahmottui, että kyllä näihin nakkisormiin parhaiten istuu jykevähkö flakkasormus tai vielä mieluummin jokin koristeellisempi tapaus.

Päädyin Kalevalakorun valkokultaiseen Metsäpirtti-sormukseen, joka sekä ulkonäkönsä että sormukseen liittyvän tarinan vuoksi iski heti ja vain tuntui omalta. Saimme Timanttiset-ketjun Joensuun Kulta-Centerissä niin hyvää palvelua, että halusimme samantien pyytää heidät yhteistyökumppaniksemme. Lukijoillemme tämä voi tarkoittaa muutamaa alennuskoodia joistakin erityisesti erähenkisille ihmisille sopivista tuotteista – niistä kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla.

-Mikael