Eilen oli syntymäpäiväni! Täytin 25 vuotta. Sen kunniaksi laitoin ruoaksi syksyllä saamaani metsoa. Tein ukkometson rintafileetä, lehtikaali-kanttarellipaistosta ja maalaisranskalaisia. Tällaisinä päivinä sitä mielellään laittaa harvinaista herkkua ja kertaa syksyn muistoja.

Olimme Mikaelin kanssa kanalinnustuskauden puolivälissä kahdestaan erällä. Itse kuljeskelin rennoin mielin, koska olin jo päässyt syksyn tavoitteeseen ja saanut yhden metson aikaisemmalla reissulla. Mikael oli aikaisemmin päivällä saanut poikametson lennosta. Se oli hieno laukaus ja iloittiin yhdessä siitä, että aamupäivän lyhyt lenkki oli niin antelias.

Vaihdettiin tämän jälkeen paikkaa ja lähdettiin kulkemaan samaan suuntaan, mutta erillään toisistamme. Mikaelin koira Rocky kulki hetken minun kanssani, mutta taisi sitten lähteä Mikaelin jäljelle. Nautin rauhassa kulkemisesta.

Syksyn mittaan metsästystyylini oli vaihtunut nopeasta kävelemisestä aivan hiljaiseen hiipimiseen. Pysähtelen vähän väliä kuuntelemaan. Lähestyn hitaasti kohtia, joissa ajattelisin linnun majailevan. Koirattomalle metsästäjälle tällainen tyyli tuntuu melkeinpä välttämättömältä.

Mitään ei näy eikä kuulu. Lähden kohti autoa. Mikael on kiertänyt koirien kanssa kauempaa. Tulen pienelle kukkulalle, jonne jään hetkeksi odottamaan.

Yhtäkkiä Mikael sanoo radiopuhelimeen: ”Nyt lähti metso sinua päin!” Samassa hetkessä näen silmäkulmastani, että iso musta liitää äänettömästi vasemmalla puolellani. Käännyn nopeasti ja metsän kuningaslintu on ehtinyt jo ohitseni. Ammun laukauksen takaviistosta sitä kohti, ja näen kuinka se putoaa! Juoksen nopeasti paikalle, ja sieltä se löytyy maasta.

Mikael tulee heti, kun on kerännyt suppilovahverot matkan varrelta. Vasta siinä vaiheessa konkarin hehkutuksesta tajuan, kuinka iso mörkö metso onkaan. Oikein vanha kunnon homenokka, painoa tasan kilo enemmän kuin aiemmin syksyllä saamallani linnulla. Lintu olisi voinut jäädä saamatta ja jopa huomaamatta, ellei Mikael olisi siitä radiopuhelimeen sanonut.

Mutta takaisin syntymäpäiväateriaan! Vanhassa metsossa on syvä metsän maku. Tarjoan sen kanssa tummaa olutta. Haen ateriaan simppeleitä voimakkaita makuja ja lehtikaalin tuomalla raikkaudella tasapainoa. Alla ohjeet 2-4 henkilölle:

Ukkometson rintafilee

1 metson rintafilee
Suolaa
Pippuria
Voita

Paista rintafileen pinnat kiinni voissa, kuumalla pannulla, nopeasti.
Nosta filee vuokaan ja laita paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan.
Laita 200-asteiseen uuniin ja kypsennä kunnes sisälämpötila on 53 astetta.
Nosta pois uunista ja laita folioon vetäytymään 5-10 minuutiksi.
Jauha suolaa ja pippuria pinnalle.
Leikkaa ohuiksi siivuiksi.

Lehtikaali-kanttarellipaistos

200g lehtikaalia
100g kanttarelleja
Valkosipulia
Voita
Balsamicoa

Pese ja kuivaa lehtikaalit.
Haihduta ylimäärainen neste kanttarelleista pannulla.
Lisää voita ja ruskista, siirrä kanttarellit syrjään.
Lisää voita pannulle ja kuullota pieniksi silputut valkosipulit.
Lisää lehtikaali ja paista noin 15 minuuttia.
Sekoita lehtikaali sekä kanttarellit ja kaada hiukan balsamicoa päälle.

Maalaisranskalaiset

1 kg Rosamunda-perunaa
Parmesaanijuustoa
Persiljaa
Suolaa
Pippuria
Öljyä

Pilko perunat ja laita astiaan.
Kaada öljyä ja sekoita suolaa ja mustapippuria.
Paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia.
Raasta juustoa ja sekoita se kuumiin perunoihin.
Lisää pilkottu persilja juuri ennen tarjoilua.

// Mitja Piipponen

Ota meidät seurantaan Facebookissa pysyäksesi ajan tasalla uusista seikkailuistamme. Kannattaa myös seurata YouTube -kanavaamme, minne tulee vielä viime syksyltäkin hienoimpia hetkiä. Alla tuoreimpia kuvia Instagramista: