Ilmoitimme sen tyttöystäville tahoillamme. Lauantaina on pitkään odottamamme panopäivä!

Kokoonnumme miesten kesken pakkaspäivänä maaseudulle autotalliin. Aiemmin reissuillamme esiintynyt kovan luokan jytkijä ja lentäjä Antero on opastamassa meille, kuinka olutta valmistetaan. Hän on muutaman kaverinsa kanssa hankkinut tarvittavat välineet sekä saanut niillä jo ensimmäiset onnistumisen sekä epäonnistumisen kokemuksensa. Lähdemme innolla oppiin!

Oluita on laaja kirjo, joista tarkoituksenamme on valmistaa erityisesti tätä juttua varten laaditulla reseptillä India pale ale eli IPA-olutta.

Keräämme mallaspussit punnitusta varten pöydälle ja Antero näyttää meille reseptin. Keitto-ohjelman eri vaiheet nähdessämme vetää ihan hiljaiseksi, kuinka monimutkaisesta ja tarkkaan säädellystä prosessista onkaan kyse.

Oluen panemiseen tarvitsemme tarkan vaa’an, lämpömittarin, desinfiointiainetta ja sumutuspullon sekä suuren keittoastian. Lisäksi raaka-aineina käytämme eri mallas- ja humalalajikkeita sekä hiivaa – ja tietenkin puhdasta ja raikasta kaivovettä. Tarkat määrät jätämme kuitenkin reseptin laatijan salaisuudeksi.

Aloitamme mittaamalla sopivaan karkeuteen rouhitut maltaat mäskisäkkeihin. Ylivoimaisesti eniten käytämme 2-rivistä ohramallasta, josta tulee oluelle hyvä pohja. Karamellisoidulla pils-maltaalla haemme makuun täyteläisyyttä ja lisäämme mäskisäkkiin myös pienen määrän suomalaisia kaurahiutaleita pehmentämään suutuntumaa.

Mäskäysohjelman mukaisesti lämmitämme kaivovedessä lilluvat säkit ensiksi 35 asteeseen, jossa 30 minuutin aikana maltaista erittyy beta-glukanaasia. Sitten nostamme lämpötilaa 50 asteeseen proteolyysi- ja 63 asteeseen maltoositaukoa varten. Pisin tauko on 65 asteen dekstriinitauko, jonka jälkeen 82 asteessa maltaat ulosmäskätään eli neste suodatetaan astiaan säkkien läpi.

Totinen paneminen on tarkkaa ja kärsivällistä puuhaa. Ulosmäskäystä ei saa kiirehtiä, muuten koko homma menee pilalle.

Mäskäyksen jälkeen siirrymme humalointiohjelmaan. Tässä vaiheessa puuha muuttuu astetta kuumemmaksi, kun tulevaa olutta keitetään koko ajan. Keitto-ohjelman mukaisesti, tarkasti kelloa seuraten, lisäämme liemeen käyttämämme humalat Citran, Columbuksen ja Mosaicin. Humalat maustavat olutta ja ne ovat jännittävän tuoksuisia ihan pelkältäänkin!

Lopuksi on aika jäähdyttää olut hiivan lisäämistä varten ja siirtää se käymisastiaan, jossa käyminen käynnistetään. Jäähdytysvaiheesta korkittamiseen saakka kaiken tulee olla hyvin puhdasta, ja siksi desinfioimme itsemme ja välineet tarkasti.

Näin pantu IPA jää käymään kolmeksi viikoksi Anteron luokse. Me palaamme kotiin raukeina ja onnellisina.

Anteron porukan eli Z-panimon aiempia tuotoksia maisteltuamme odotuksemme kohdistuivat aluksi pääasiassa lopputuotteeseen. Korkealuokkainen valmistusprosessi yksityiskohtaisessa tarkkuudessaan oli kuitenkin niin kiehtova, että ainakin tähän saakka jo pelkästään uuden oppiminen on ollut avartava kokemus. Sitä enemmän osaamme myös odottaa oluen pullotusta ja ensihörppyä. Silloin voimme todellisten viini- ja oluthöperöiden tavoin työntää nenämme syvälle lasiin ja pohtia kuinka nuuhkimiemme eri humalalajikkeiden aromit nousevat kielen esiintymislavalle.

Eläköön Suomessa nouseva parempi olutkulttuuri!

Ps. Pullotuksesta ja maistamisesta on tulossa oma juttunsa, jossa paljastamme samalla kovia uutisia! Kannattaa siis seurata sekä täällä että Facebookissa. Oluen valmistamisesta enemmän kiinnostuneille suosittelemme tutustumaan sivustoihin Jaskan Kaljat ja Reittausblogi.

Tallenna