Naiset jänisjahdissa!

Kanalinnustuskauden loputtua, ja jo pitkään ennen sitä, olemme halunneet jänisjahtiin oikean jäniskoiran kanssa. Mikaelin pystykorvien Rockyn ja Mimmin jänisajoista olemme kyllä aina lintumetsällä saaneet satunnaisia jänisjahdin maistiaisia, mutta ne ovat vain kasvattaneet odotuksia ”oikean” jäniskoiran kanssa koettavia jännittäviä tilanteita kohtaan. Lisäksi mielessä on tietysti herkullinen saalis: jänispaisti ja -käristys ovat meillä hyvin korkeassa arvossa.

Heräämme jahtiaamuna alkutalven pahimpaan lumimyrskyyn. Pakkaamme Foresteriin kamat ja lähdemme kohti salomaita. Lumisade vain yltyy ajomatkan aikana. Keli vähän yllättää meidät, koska vain päivää aikaisemmin oli vielä sula maa ja vesisadetta. Kaukana kaupungista, lähellä Suomen ja Venäjän rajaa sijaitsevissa erämaissa lunta onkin jo hieno määrä. Maisemat näyttävät lumihuntuun verhoutuneina upeilta.

Tämä jänisjahti järjestyikin yllättäen, kun Mitjan luottoparturi ehdotti, ottaisimmeko hänen beaglen ja terrierin sekoituksen mukaan metsälle.  Pieni vipeltäjä Karo jahtaa mielellään kaupungissa lenkillä eteen tulevia rusakoita. Vaikka omistaja itse ei metsästä, on koira kuulemma aiemminkin päässyt metsälle mukaan – ja saanut siellä jänisajoja! Metsälle lähtevät mukaan myös meidän naisystävät Sini ja Henna, jotka pääsevät samalla kokeilemaan tuotetestaukseen vastaanottamiamme naisten metsästyspukuja. Tarkoituksenamme on viettää neljästään rentoa laatuaikaa tutuilla metsästysmailla – ja toivottavasti saada saalistakin, kun nyt vieraileva tähtemme on ainakin osaksi jäniskoira!

janisreissu-29
Pieni vipeltäjä, beagle-terrieri Karo

Lähdemme yhdessä kiertämään soistunutta kangaskorpea ja saavumme karhunpesälle, johon Mikael oli törmännyt kerran aikaisemmin loppusyksystä. Porukalla jännitämme, onko karhu tullut pesälle nukkumaan. Karo-koira uteliaana ja rohkeana menee pesän suulle, mutta sieltä löytyy vain jäätynyt lammikko kuopan pohjalla ja pesä vaikuttaa tyhjältä. Jatkamme matkaa. Seuraamme samalla odottavaisina Karon toimintaa metsässä, mutta ainakaan vielä koira ei lähde jänistä hakemaan. Haistelee välillä ja ehkä vainuaakin jotain, mutta pääasiassa pikkuruinen ”beagleterrieri” vain seurailee meitä kulkien aivan jaloissamme.

Teemme tauolla kunnon tervastulet ja makkaranpaiston jälkeen juomme nokipannukahvit. Sini ja Henna ovat hyvillään uusista puvuistaan ja onnistuneesta kerrospukeutumisesta – miten näin karuissa olosuhteissa voikin olla näin miellyttävä olo? Sinillä on yllään äänetön ja pehmeäpintainen Sastan Siera Gore-Tex -puku ja Hennalla Sastan uutuusmalli Nexus W, joka  Gore-Texin Paclite-teknologian ja pitkien tuuletusaukkoina toimivien sivutaskujensa vuoksi vaikuttaa olevan loistohankinta kaikille keleille. Nexus W:n säädettävä huppu ansaitsee erityiskiitokset. Mikael on liikkeellä Sastan Peura Camo -puvussa porukan ainoana ilman pitkiä kalsareita, mutta vaikuttaa, että ainoastaan Karo osoittaa hytisemällä palelemisen merkkejä! Syliinhän se on nuotion ääressä otettava.

Vaihdamme tauon jälkeen paikkaa. Tältä paikalta saimme kerran yhden jäniksen Mimmin ajamana ja toinen pakeni Rockyn ajamana meidän välistä. Jaamme radiopuhelimet ja teemme suunnitelman. Mikael ja Henna lähtevät kiertämään lumisessa metsässä lenkin Karon kanssa, ja Mitja ja Sini jäävät passiin upean avosuon reunaan. Mikaelin ja Hennan karkuuttamaa jänistä odotellessa voisi samalla vaikka ottaa muutaman maisemakuvan.

Mikael ja Henna houkuttelevat arkana seuraavaa Karoa mukaansa muutaman sadan metrin verran, kunnes koira päättää palata samaa jälkeä pitkin lähtöpaikalle Mitjan luo. Jännää, kuinka nopeasti koira voi leimaantua aiemmin tuntemattomaan ihmiseen ja hakea hänestä turvaa pelottavassa tilanteessa – jänismetsällä! Mikael ja Henna rämpivät suunnitellun reittinsä kuitenkaan näkemättä edes jäniksen jälkiä.

janisreissu-61
Tuliko saalista?

Pahimman kaamosajan jo lähestyessä lyhyt päivänpituus asettaa tiukat rajat sinnikkäillekin saalistajille, joten joudumme hämärän tullen luontoa kunnioittaen toteamaan, ettei metsästä riistaa niin vain haeta. Olosuhteet erämaassa voivat tuntua karuilta, mutta hyvissä varusteissa osasimme kaikki nauttia luonnon kauneudesta. Tuntuukin, että mitä kylmemmäksi ja karummaksi suomalainen talvikeli äärevöityy, sitä upeammalta se samalla näyttää. Luonnosta nauttiminen on taitolaji – ja toki jossain rajoissa varustekysymys. Emmehän esimerkiksi tavallisella kaksivetoisella autolla olisi edes päässeet tänään perille, mutta Subaru pääsi osoittamaan auraamattomilla teillä ylivertaisuutensa.

janisreissu-41
Pääsimme Subaru Foresterilla kevyesti auraamattomia teitä perille haluamaamme paikkaan.

Tällä kertaa jäämme ilman saalista, eivätkä Karon esitykset tyydytä poltettamme päästä metsästämään kunnollisen jäniskoiran kanssa. Jos aika antaa myöten, käymme etsimässä jäniksiä vielä Rockyn ja Mimmin kanssa, mutta näin lumisissa maastoissa esimerkiksi suomenajokoira voisi onnistua haussa paremmin. Ainakin pienen koiran lähes peittävä lumipeite oli Karolle liikaa, ja voivathan Karon heiniä muutenkin olla lähinnä ne lenkkipolun rusakot. Onneksi sekin selvästi nautti päivästä, hauskuuttaen samalla meitä monin tavoin. Paluumatkan Karo nukkuukin tyytyväisenä kopassaan, varmaankin kaikkia päivän jännittäviä hetkiä unissaan käsitellen.

Tällä reissulla olivat mukana kaupallisen yhteistyön merkeissä Sasta Clothing, Subaru Suomi ja Autotalo Laakkonen. Lisää tämänhetkisistä yhteistyökumppaneistamme voit lukea sivulta yhteistyö ja meidän yhteystietomme löydät sivulta yhteys.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s