Rajua mehustusta ja eheyttävää rakkautta!

Itse tehty viinimarjamehu, voi että se on hyvää! 😋 Jo keskitalvella totesimme, että ”ens syksynä kyllä mehustetaan RAJUSTI!” Nyt on se aika, nyt on se syksy. Nyt se tapahtuu.

Kyseltiin paikkoja ja käytiin keräämässä eri osoitteista puskat tyhjiksi. Ja onhan tässä jo niin rajusti mehustettu, että mehua alkaa riittää – itsellä sen sijaan ehkä hiukan ”mehut vähissä”. Olenkin jälleen todennut, että kaikki mitä tehdään, menee helposti yli.

MEHUSTUS-4.JPG
Punaherukkamehun ensihörpyt

Sadan litran mehustus on niin kuluttavaa. Saaliiden käsittely vie kaikki voimat niin marjoissa kuin sienissäkin. Saati sitten raskaiden mehtuureissujen jälkeen umpiväsyneenä lintunippujen fileeraus, raskasta.

Jo nuorena poikana nukahdin seisaaltaan keittiön lattialle pakastaessani yökalareissun saalista. Ja hankkiessani rahoja ensimmäistä rumpusettiäni varten mustikanpoiminnalla kuljin mustikkaan polkupyörällä ja keräsin niin rajusti, etten tykännyt syödä mustikkaa muutamaan vuoteen. Tuli pahoinvointia jo pelkästä sinisen näkemisestä.

Tasavahvan treenikaverin kanssa käydessä voimailusalilla ennätykset menee jatkuvasti uusiksi. Hillasuollakin on hyvä olla kaveri mukana, jotta pienellä ”leikkimielisellä” kuka-saa-eniten-kisalla voi lähes tuplata oman saaliinsa määrän.

Välillä joku kaveri on kysynyt, että oletkohan vähän liian ankara itsellesi, mutta minkäs teet, jos liika on liikaa – kohtuus liian vähän. Kasvu ja onnistuminen kaikessa tapahtuu ”siellä puun ja kuoren välissä”.

MEHUSTUS-1
Rajua raapimista herukkapuskassa

Kaksi mehumaijaa on liedellä, käymme välissä saunassa. Jutellaan tavan mukaan syvällisiä, puhutaan rakkaudesta. Siitä, kuinka sama taipumus vetää yli heijastuu helposti rakkauselämään ja suhteeseen. Sekä siitä, kuinka tärkeä on myös osata hellittää ja luottaa, ettei itse tarvitse koko ajan yliyrittää. Kelpaa tällaisenaan. Ei ole terveellistä tuntea, että rakkaus olisi liikaa oman itsensä varassa.

Rakkaudessa ei syvimmiltään ole kyse suorituksista vaan armosta. Jos armon kokeminen suhteesta puuttuu, ei koti ole koti, jossa sisin lepää vaan kovettuu ja uupuu.

Tuntuu, että vasta luopuessaan itsepintaisesta yliyrittämisestä ihmisen sisin voi avautua armolle, joka eheyttää ja parantaa sisintä.

Mitä luulette, alentaakohan sen opettelu jossain vaiheessa tuloksia ja saalismääriä?

-Mikael

3 Comments Lisää omasi

  1. Koppelo sanoo:

    M A H T A V A A . Hyvä kirjoitus, tän myötä on kyllä rima korkealla seuraaviin postauksiin!

    Tykkää

    1. K I I T O S. Kiva, että tykkäsit kirjoituksesta! -Mikael

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s