Lintuhaukku alkaa – nyt äkkiä paikalle, ennen kuin lintu ehtii karata!! (Minä 15–20 vuotta sitten).

Kirjoitan nyt erityisesti aloitteleville pystykorvaharrastajille asiasta, jonka kokeneemmat harrastajat ovat ehkä jo itse kantapään kautta oppineet. Toki kutsun heidät kommentoimaan ja täydentämään kirjoittamaani omilla kokemuksillaan. Haluan nimittäin nyt kertoa virheistäni, joita tein ensimmäisen pystykorvani Rockyn kanssa metsästäessäni, jos vaikka joku nuoren koiran omistaja voisi niistä saada arvokasta pitkämielisyyttä jo ensimmäisen koiransa koulutukseen.

Ensimmäisen suomenpystykorvani Rockyn kanssa metsästin lähinnä vain haulikolla, luottaen nopean laukaukseni tarkkuuteen. Ammuin kyllä sillekin useita lintuja haukkuun ”puhdasoppisesti”, mutta se ei ollut minulle itse tarkoitus. En koskaan haukun alkaessa aikaillut, en kontannut tai ryöminyt haukuille, vaan usein jopa kiirehdin ampumatilanteeseen, peläten tilanteen karkaamista. Koin usein ylivoimaisen vaikeaksi yrittää nähdä linnut jo puuhun, joten malttamattomana menin useimmiten vain peitteistä kohtaa pitkin haulikkohollin etäisyydelle, josta siirryin suoraan ampumavalmiudessa näkösälle. Kun lintu levitti siipensä karatakseen, rävähti hauliparvi sen niskaan.

Tuollainen pystykorvan haukusta lentoon lähtevien lintujen ampuminen ei pelkästään sodi pystykorvametsästyksen periaatteita vastaan, vaan sillä on myös omat vaikutuksensa koiran kehittymiseen. Metsästystyyli lisäksi heikentää pitkällä jänteellä saaliin saantia ja ennen kaikkea pyynnin miellyttävyyttä. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna vaikutuksia ei välttämättä tajua, vaan voi ajatella, että saahan sitä saalista näinkin.

Miksi lentoon lähtevän linnun ampuminen sitten sotii pystykorvametsästyksen periaatteita vastaan ja mitä haittaa siitä voi olla? Kärjistän näin: ampumalla haukusta karkaavia lintuja koira oppii, että lintu pitää saada lentoon, jotta metsästäjä voi sen pudottaa. Ja koska saaliiksi saadun kanalinnun möyhiminen on pystykorvan elämän palkitsevimpia kokemuksia, se pyrkii toistamaan kaavaa, jolla onnistuminen saatiin.

Sen sijaan jos pystykorvan haukkuun ammutaan vain tarkassa merkinnässä vielä puussa olevia lintuja, koira oppii, että sen tehtävä on saada lintu pysymään puussa. Kokenut koira tietää, että vaikka sen pitäisi haukkua lintua pitkäänkin, tulee isäntä tai emäntä kyllä paikalle ja palkitsee sen. Mutta aina jos lintu päättää lähteä lentoon, on erä joka tapauksessa hävitty, ellei lintua saada uudestaan haukkuun.

Ensimmäisen pystykorvani Rockyn kanssa metsästäessä haukut olivat lyhyitä ja haukun alkaessa oli kiire, koska lintu voi karata minä hetkenä hyvänsä. Nykyisen koirani Joikun kanssa en ikinä kiirehdi haukulle, jotta lintu ehtii rauhoittua. Huomaatteko sävyeron?

Rockyn haukku alkoi aina kerralla nollasta sataan, mitä vain harva lintu kesti kuunnella. Joikusta sen sijaan on kehittynyt ajan oloon taitavampi keskustelija, mikä korostuu erityisesti arkojen lintujen kanssa. Taitava lintukoira aloittaa teerihaukun varovaisesti ja usein etäämmältä, antaa tarvittaessa myös linnuille suunvuoron, ja jatkuvasti tarkkailee linnun levottomuuden tilaa. Taitava linnunhaukkuja oppii lukemaan lintua ja kesyttämään sen niin, että se kohta kestääkin jo täyttä haukkua.

Jos siis pystykorvalle ampuu haukusta karkaavia lintuja, käytännössä leikkaa pois koiran mahdollisuudet kehittyä taitavaksi linnun pysyttäjäksi.

Ainut keino saada pystykorva kehittymään taitavaksi pysyttäjäksi on tarjota sille riittävästi mahdollisuuksia tehdä tutkimustyötä aiheesta, kuinka linnut reagoivat sen haukkuun. Koiran pitää päästä lintutilanteisiin, joita metsästäjä ei kiirehdi ratkaisemaan, vaan jotka koira saa ratkaista. Koiran on saatava omatoimisesti opetella lukemaan uusi kieli, nimittäin linnun elekieli. Millainen käytös lintuhaukulla kasvattaa linnun levottomuutta, millainen sitä rauhoittaa – ja kuinka ääntä kannattaa säännöstellä levottomalle linnulle? Kaiken tämän nuori koirasi voi ottaa haltuun, kun joka kerta haukun alkaessa pysähdyt vain kuuntelemaan niin pitkäksi aikaa, että haukku selvästi vakiintuu.

Mielestäni nuoren pystykorvan kehittymisessä hyväksi linnunhaukkujaksi ensimmäinen pudotus on hyvä saada pian, mutta heti sen jälkeen pudotuksia korkeammalla prioriteetilla on, että koira saa laajasti kokemusta erilaisista lintutilanteista ja lintujen jututtamisesta. Ja kun pudotukset tapahtuvat oikeaoppisesti vain tarkasta puuhun merkinnästä, koirasi tekee kaikkensa, jotta niitä oikeaoppisia pudotuksia myös saadaan, eli opettelee pysyttämään linnun puussa.

Paljon malttia, hyviä haukkuja ja tarkkoja laukauksia alkavaan kauteen toivotellen,
Mikael Kukkonen

Alla tuoreimpia julkaisuja Instagramistani: