Uppoudumme seuraavissa artikkeleissa Steinerin tähtäimiin, jotka ovat olleet kiinteä osa metsästys- ja ampumaharrastustani viimeisen viiden vuoden aikana. Aluksi haluan kuitenkin taustoittaa hieman, mistä lähtökohdista ylipäätään olen alun perin lähestynyt kiikaritähtäinten hankintaa.
Pyrkimykseni on, että kokemuksistani voisi hyötyä kuka tahansa uuden tähtäimen ostoa harkitseva metsästäjä – erityisesti jos harrastuksen pääpaino on minun tavoin kanalintu- ja kyttäysjahdissa.
Jutun sisältö:
- Matkani avotähtäimistä laatuoptiikkaan
- Miksi Burris Fullfield E1 3-9×40 oli hyvä ostos?
- Tällähän tulee värit päälle! – Steiner Ranger 4 3-12×56 BT
- Ylivertaisen hinta-laatusuhteen Steiner Ranger 6 3-18×56 BT
- Kun Steiner Ranger 8 4-32×56 BT vei jalat alta
- Steiner Ranger 8 3-24×56 BT – tämäkö on pakko saada?
- Yhteenveto – mikä näistä nyt pitäisi valita?
Matkani avotähtäimistä laatuoptiikkaan
Metsästysharrastukseni alkupuolella yläaste- ja lukioikäisenä eräs kaverini syytti aina ohilaukauksistaan huonoa kohdistusta. Mieleeni jäivät lukuisat kerrat, kun teeriparvi pölähti lentoon ja kaverini noitui mieli mustana ”ihan varmaan on taas tähtäin tärähtänyt, kun ei osunut!”
Minulle jäi epäselväksi, oliko metsästysoptiikasta hänelle enemmän hyötyä vai haittaa. En nimittäin muista hänen juuri koskaan osuneen lintuun, ainakaan yhteisillä metsästysreissuillamme. Siitä poikkeuksena ja samalla kriittisenä käännekohtana oman kiväärini hankinnalle toimi tilanne, kun tulin Saarijärven Tiilikassa hakkuuaukon reunaan ja puhelimitse neuvoin hänet hiipimään oikeaan paikkaan: valtava metso törötti kiväärihollilla eikä minulla ollut kivääriä! Metso odotteli petäjän latvassa ylväänä, antoi kaverini ampua ensin muutaman ohilaukauksen, otti sitten alavoittoisen osuman ja onneksi kuitenkin löytyi.
Kaverini edesottamuksia seuratessani päätin, että kun itse hankin kiväärin, ihan uhallakin hankin sen avotähtäimillä – olinhan ampumataitoni osalta varsin itsevarma harrastettuani ilmakivääriammuntaa ekaluokkalaisesta asti. Ostin vuosituhannen vaihteessa vanhan sotilaskiväärin .308-kaliiperissa, opettelin kutsumaan teeriä kukertamalla ja sain ihan mukavasti saalistakin.
Pärjäsin avotähtäimillä pitkään, kunnes eräässä metsotilanteessa Kittilän reissulla 2017 yllätyinkin, etten enää näe terävästi. Metso sentään putosi seitsemännellä laukauksella, mutta ymmärsin, että optikolle on mentävä. Avotähtäimillä lintujen ampuminen vaati silmiltä kykyä tarkentaa samanaikaisesti sekä lähelle että kauas suurella tarkkuudella, mihin silmäni eivät enää kyenneet. Optikkoni suositteli tähtäinkiikarin hankkimista!
Miksi Burris Fullfield E1 3-9×40 oli hyvä ostos?
Ensimmäisen kiikaritähtäimen hankinnassa tärkeimmät kriteerini olivat luotettavuus, jotta tähtäin varmasti pitäisi kutinsa, ja mahdollisimman alhainen hinta. Ajattelin kiikaritähtäimen olevan vain pakollinen paha, välttämätön hankinta, enkä halunnut maksaa euroakaan ylimääräistä kuin luotettavan tähtäyksen saaminen vaatisi. Halusin myös tähtäimen olevan mahdollisimman kevyt, sillä jos vain silmieni puolesta olisi ollut mahdollista, olisin edelleen halunnut metsästää avotähtäimin.
Paikallisessa aseliikkeessä kertoivat, että edullisimman hintaluokan tähtäimistä Burris olisi ainut, jonka osalta voi luottaa kestävyyteen ja säätönapsujen paikkansapitävyyteen. Burris Fullfield E1 3–9×40:ssa yksi napsu vastasi 0,7 senttimetriä sadalla metrillä. Käytin aluksi Burrisia rihlakossani, mutta kun siihen tuli vikoja, hankin sen tilalle Tikka T3x Lite adj. .308 -kiväärin.
Burriksen tähtäin T3x:ssäni mahdollisti kiväärillä metsästyksen ihan uudella tasolla. Opettelin käyttämään tähtäimen säätöjä, tarkistin vaadittavan koron Sako Ballistics -sovelluksella ja ammuin useita lintupudotuksia 270–340 metrin ampumamatkoilta, joita aiemmin pidin itselleni uskomattomina. Avotähtäyskivääriin tottuneena tunsinkin aseeni pian voittamattomaksi! Maksimisuurennos 9 riitti minulle enemmän kuin hyvin, joskin jokunen kerta koirani Joikun haukusta ampumani ”ukkoteeri” paljastuikin kunnon vanhaksi ukkometsoksi.
Tällähän tulee värit päälle! – Steiner Ranger 4 3-12×56 BT
Ryhtyessäni markkinointiyhteistyöhön Sako Suomen kanssa, loppuvuodesta 2020, aloin metsästämään Franchi Horizonilla, jossa oli aluksi tähtäimenä Steiner Ranger 4 3-12×56 BT. Tähtäin tuntui alkuun isohkolta, mutta olihan kuvanlaatu Burrikseen nähden ihan uudella tasolla. Muistan ensimmäiset lintutilanteeni, kun havahduin, että ”tällähän tulee lintuun valot ja värit päälle!”
Steinerillä metsästäessäni aloin ymmärtämään, mitä etuja hieman kookkaammalla tähtäimellä on: etulinssin halkaisijan kasvaessa 40 millimetristä 56 millimetriin tuplaantuu etulinssin pinta-ala ja silmälle välittyvän kuvan valovoimaisuus (tarkalleen ero on 1,96-kertainen). Pelkässä päiväkäytössä ero ei ole kovin merkityksellinen, mutta meillä Lapissa marras-joulukuussa päivän pituus on lyhyt, ja pilvisinä päivinä kirkkaimmillaankin on hämärää.
Loppusyksyn lintuhaukkutilanteiden lisäksi Ranger 4:n kanssa avautui ihan uusi maailma aloitettuani ketun pillityksen. Tuntui uskomattomalta, että vielä niin hämärässä, kun paljaalla silmällä ei enää näe juuri mitään, voi valovoimaisen tähtäimen avulla ampua tarkkoja laukauksia!
Ylivertaisen hinta-laatusuhteen Steiner Ranger 6 3-18×56 BT
Vaihdoimme lokakuussa 2021 tähtäimeni uudempaan, Steiner Ranger 6 3-18×56 -tähtäimeen, joka myöhemmin vaihtui saman tähtäimen BT-versioon. Ranger 6:een vaihtaessani hämmästyin, kuinka paljon kehitystä ihan muutamassa vuodessa oli tapahtunut! Tuntui, että uusi tähtäin säilytti kuvan optisen ominaisuudet maksimisuurennoksellaan vielä täydellisempänä kuin vanha, vaikka maksimisuurennos kasvoi kahdestatoista kahdeksaantoista!
Kuva oli terävämpi, ja linnut näkyivät tähtäimellä huomattavasti yksityiskohtaisemmin kuin nelossarjalaisella. En tuohon aikaan tiennyt, että Ranger 6:n julkaisun jälkeen myös Ranger 4 uudistui, ja uudemmat Ranger 4 -sarjalaiset ovatkin yhtä kirkasta sarjaa kuin tämä Ranger 6.
Olen kokenut ihan käsittämättömän hienoja seikkailuja Franchi-kiväärini ja Steiner 6:n kanssa. Tällä tähtäimellä Franchistani kuoriutui esiin huipputarkka ja luotettava työkalu. Vaikka Steiner Ranger 6 3-18×56 on muutaman satasen halvempi kuin Ranger 8 -sarjalaiset, se on Ranger 8:n isompaa suurennosaluetta ja hiukan lähempää alkavaa parallaksisäädön minimiä lukuunottamatta kaikilta muilta osin joko vähintään yhtä hyvä tai parempi kuin Ranger 8 -sarjalaiset.
Olen todennut suurennosalueen 3-18 kattavan upeasti kaikki metsästystilanteet ketun tai peuran kyttäysjahdista latvalinnustukseen, ja mikäli siitä isompia suurennoksia ei juuri käytä, ovat tässä nuo eniten käytetyt suurennokset käytettävissä kätevämmin. Kokemukseni mukaan Steiner Ranger 6 3-18×56:lla suoriutuu huipputarkkuudella kaikista pitkänkin ampumamatkan latvalinnustustilanteista, hyvinkin yli 300 metrin matkoille asti, mikäli niin pitkiin matkoihin ylipäätään haluaa ampua.
Kun Steiner Ranger 8 4-32×56 BT vei jalat alta
Ranger 8 4-32×56 BT -tähtäimen piti alun perin tulla minulle jo Sako 90 Questin mukana, mutta se oli ollut ilmeisen kysytty ja loppuunmyyty kaikkialta. Kun se lopulta tuli, en päässyt paksun lumen vuoksi heti ampumaradalle sitä kohdistamaan. Irtonaisena kädessä sitä tarkastellen olin hieman pettynyt seuraaviin seikkoihin:
- Ranger 8 4-32×56 on Ranger 6:een verrattuna huomattavasti pidempi (tosin painoeroa ei juurikaan ole) ja
- ilman aseeseen kiinnittämistä kuva aukesi yllättävän huonosti. Uutta tähtäintä teki mieli kuumeisesti tarkastella, mutta ainakaan ilman aseeseen kiinnittämistä siitä ei tullut mitään!
- Ranger 6:een tottuneena pidin Ranger 8:aa hinta-laatusuhteeltaan heikompana ja huomasin ylistäväni Ranger 6 3-18×56 BT -tähtäintäni vain entistä enemmän!
Kun ampumaradan tie suli, asensin vihdoin Ranger 8 4-32×56 BT:n Sako 90 Questiini. Huomasin heti, että kun poskipakan säätää oikealle korkeudelle, tulee silmä luonnostaan oikeaan linjaan tähtäimen kanssa ja kuva avautuu hyvinkin laadukkaana. Ase kuistin pöydällä bipodin tuella tähtäilin tunturin suuntaan. Tarkastelin 186 metrin päässä olevaa isoa petäjää. Zoomailin alkupäästä kahdeksaantoista asti, mikä oli se aiemmin totuttu suurennostaso. Jatkoin zoomaamista aina 32x asti ja havahduin: tällähän voisi ampua kahdestasadasta metristä vaikka käpyjä!
Huvitti, kun sillä voi zoomata niin paljon. Totesin myös, että se huono kuvan aukeaminen johtui siitä, kun olin tarkastellut sitä irtonaisena; aseeseen kiinnitettynä sen läpi on luonnollisesti paljon helpompi katsoa. Lisäksi tajusin, että sisältä sillä katsoessani ikkunalasien pienet vääristymät vaikuttavat isolla zoomilla todella rajusti ja pilaavat kuvanlaadun. Kuistilta katsellessani kuva oli kirkas. Totesin silti, että suurimmilla suurennoksilla se on aika tarkka silmän sijainnista, ja ilman kunnollista säädettävää poskipakkaa niitä suurimpia zoom-tasoja 24:stä 32:een tuskin olisi miellyttävä käyttää.
Kun menin Ranger 8:n kanssa ensimmäistä kertaa radalle, vasta silloin kaikki loksahti kohdilleen. Sen 32x zoomin kanssa oli niin käsittämättömän hyvä ampua, etten meinannut seuraavana yönä saada ollenkaan unta. Hoin vain mielessäni, että ”ei tuossa ole mitään järkeä, että tuo on noin hyvä!”
Liityin silloin myös ampumaseuraan, jonka jäsenenä pääsen ympärivuotisesti 300 metrin ampumaradalle. Steiner Ranger 8 4-32×56 BT:n ja Sako 90 Questin kanssa ampumaharjoittelu saikin ihan uuden kipinän ja ratakäyntien välit ovat säilyneet lyhyinä. Tähtäimen säädöt ja avoimen korotornin kustomoitavuus ovat toimineet mahtavasti, mikä tekee siitä mielestäni täydellisen tähtäimen ergonomiseen linnustus- ja ratakivääriin.
Sinällään mielenkiintoisena pidän kuitenkin, että tämän tähtäimen ansiosta sain syksyllä saaliiksi linnun, joka olisi muuten jäänyt saamatta – vain noin 50 metrin matkalta! Joikun haukussa ollut teeri oli piiloutunut hankalasti havujen suojaan, mutta huipputerävän kuvan ja 32x suurennoksen avulla pystyin näkemään havujen seasta hieman tekstuuria, joka vastasi teeren höyhenpeitettä.
Lisäksi useissa muissa haukkutilanteissa olen voinut tarkastella pieniä ampumalinjalle sattuvia risuja ja sijoittaa luodin tarkasti niiden ohi – joten eivät 32x zoomin edut ilmene pelkästään pitkän matkan tilanteissa. Iso suurennos on mielestäni kohteen tarkastelussa ja osuman sijoittamisessa arvokkaimmillaan sekä ratakäytössä. Lähitilanteissa usein säädän laukausta varten suurennosta maltillisemmaksi ihan osuman havainnoinninkin vuoksi.
Steiner Ranger 8 3-24×56 BT – tämäkö on pakko saada?
Otin ampumaradalle mukaan aina sekä Franchi- että Sako 90 Quest -kiväärini. Pian ensimmäisten 300 m ratakäyntieni jälkeen olin niin myyty Ranger 8 4-32×56 BT:n suuremmalle maksimisuurennokselle ja yksityiskohtaisemmalle kuvalle, ettei Franchissani ollut Steiner Ranger 6 3-18×56 BT enää tuntunutkaan riittävältä.
Toisekseen aloin jo pohtimaan seuraavan syksyn linnustustilanteita ja niiden kuvaamista videolle tähtäinkameran avulla. Kuinka makeaa olisikaan saada myös Franchin kanssa aiempaa tarkempaa kuvaa, joka olisi huipputerävä myös mahdollisissa lähitilanteissa? Välillä nimittäin lintuhaukulle mennessäni ajaudun alle viidenkymmenen metrin päähän linnusta. Itse tilanteessa ei useinkaan huomaa pientä kuvan epätarkkuutta, mutta kuvanlaadun vaatimukset saavat uuden ulottuvuuden, kun pienen okulaarin tapahtumat suurennetaan tähtäinkamerasta taulutelevisiolle.
Selvennän toisessa artikkelissani tarkemmin optiikan perusperiaatteita, kuten polttovälin, suurennoskertoimen ja etulinssin koon käytännön vaikutuksia kiikaritähtäimen käyttöön ja syväterävyysalueen muodostumiseen. Isoilla suurennoksilla korostuu, että kuva on säädettävä parallaksisäädöllä ampumamatkaa vastaavaksi. Pienemmässä Ranger 4:ssä parallaksisäätöä ei edes ole, mutta Ranger 6:ssa säätöalue alkaa 50 metristä. Ranger 8:ssa parallaksisäätö alkaa jo 20 metristä, mikä mahdollistaa myös lähitilanteissa isolla suurennoksella kuvan terävöittämisen äärimmäisen tarkaksi.
Mitä enemmän pohdin eri näkökulmia, sitä vahvemmin halusin, että kaikissa kolmessa kiväärissäni on laitettu optiikka kuntoon. Siirsin Ranger 6 3-18×56 BT:n Tikka-kivääriini, Sako 90 Questiin jäi Ranger 8 4-32×56 BT, ja Franchi Horizoniin ostin Steiner Ranger 8 3-24×56 BT -tähtäimen. Franchin tarkkakiinnitteisen poskipakan kanssa arvelin tuon ”välimallin” tähtäimen olevan hyvä valinta ja sen 24x suurennoksen tuovan selkeää parannusta entiseen.
Sekä ratakäyttö että syksyn metsästyskausi vahvistivat arveluni tosiksi:
- Steiner Ranger 8 3-24×56 BT:n kuvanlaatu hivelee silmää.
- Tähtäimen käytettävyys on huippuluokkaa.
- Kuva avautuu joka tilanteessa erinomaisesti.
- Tätä voi suositella täydellistä latvalinnustustähtäintä havittelevalle, jolla ei ole kiväärissään säädettävää poskipakkaa.
Lisäksi täytyy oikaista yleistä käsitystä, että nämä suuren suurennosalueen tähtäimet eivät soveltuisi hämäräkäyttöön. Juuri päättyneellä ketunpyyntikaudella sain tällä Franchi Horizon & Steiner Ranger 8 3-24×56 BT -yhdistelmälläni yhdeksän onnistumista – ja valtaosan niistä niin äärimmäisessä pimeydessä kuin vain mahdollista. Olen todella vaikuttunut tähtäimen suorituskyvystä pimeässä! Jaoin kevään mittaan lähes päivittäin tarinoita, jotka nyt löytyvät koottuna Instagram-profiilini ketunpyynnin kohokohtiin – sieltä siis lisää kokemuksiani tästä mallista!
Yhteenveto – mikä näistä nyt pitäisi valita?
Halusin avata kokemuksiani näistä tähtäimistä mahdollisimman rehellisesti ja toivon, että ajatuksistani on jollekin teistä uuden tähtäimen valinnassa hyötyä. Tiivistän tähän vielä muutaman ajatukseni:
- Steiner Ranger 6 3-18×56 on suurimmalle osalle suositeltava valinta, jolla varmasti hoituu kaikki metsästystilanteet yöllisestä kyttäysjahdista latvalinnustukseen.
- Yli 18x suurennosten edut tulevat esiin lähinnä pitkän matkan tilanteissa, joissa pelkän saaliin saamisen lisäksi haluaa fiilistellä tilanteella ennen luodin lähettämistä.
- Isolla suurennoksella tähtäys myös paljastaa, mikäli aseen tuenta ei ole vakaa, eli sikäli se myös auttaa hyvän riistalaukauksen suorittamisessa.
- Steiner Ranger 8 4-32×56 BT on äärimmäinen latvalinnustajan valinta, jolla tähtäystilanteista saa makeaa mahan täydeltä!
- Ranger 8:lla olen useimmiten käyttänyt suurimpia suurennoksia vain tarkasteluun ja sitten laukauksessa käyttänyt noin 20x pintaan olevaa suurennosta.
- Steiner Ranger 8 3-24×56 BT on yhdeksän ketun saaliillaan todistanut huippuluokan kykynsä myös äärimmäisessä pimeydessä tapahtuneissa ketun kyttäysjahdeissa, vaikka varmasti pienempien suurennoskertoimien Ranger 6 3-18×56 ja Ranger 4 3-12×56 ovatkin optimaalisempia pimeäkäyttöön.
Pian alkavalla uudella kaudella hankin myös omakohtaista kokemusta kahdesta uutuudesta:
1) Steiner Ranger 10 1-10×24, joka tulee käyttööni hirvijahtiin, mutta joka laajan suurennosalueensa ja keveytensä vuoksi on hyvin mielenkiintoista päästä testaamaan myös vaellusmetsästyksessä lintuhaukuilla, sekä
2) Steiner Ranger 4s 4-16×44, joka on kevyimpiä kyseisen suurennosalueen tähtäimiä ja joka teknisten ominaisuuksiensa perusteella vaikuttaa esimerkiksi yleisesti pystykorvametsästyksessä käytettäviin aseisiin kiinnostavalta valinnalta.
Näistä molemmista nopeimmin saatte kokemuksiani Instagramissani, mutta ne tulevat olemaan esillä myös kauden videoissani YouTubessa ja tietysti Facebook-sivullani. Instagram ja Facebook myös ovat parhaita kanavia keskusteluille, joten voitte rohkeasti osallistua tekemiini postauksiin tai laittaa yksityisviestiä!
Mukavaa kauden odotusta toivottaen,
Mikael Kukkonen
Erältä ja Elämästä 