Tähystän vielä viimeisen kerran aavan yli – en niinkään saaliin toivossa, vaan enemmänkin vain ihastellakseni, kuinka terävältä huurteiset aihkimännyt kiikarin läpi katsottuna näissäkin yöolosuhteissa näyttävät. Katseeni pyyhkäisee raihnaista rämepuustoa tunturinjuuren pohjoisreunasta alkaen , kunnes yhtäkkiä sydämeni hyppää kurkkuun – KETTU!