En ole kovin montaa kertaa ollut yksinään metsässä öitä. Tänä viikonloppuna olen päättänyt kerrankin lähteä yhden yön luontoretkelle yksinäni. Otan mukaan kameran ja paljon hyvää ruokaa, ehkä liikaakin.
Suuntaan kohti Patvinsuota, jossa tavoitteena on päästä kuvaamaan suota auringon laskiessa. Suuren suon hiljaiset äänet, pitkät pitkospuut ja nouseva sumu luovat maagisen tunnelman.
Kun aurinko laskee, tulen yöksi eräkampälle, jossa ensin lämmitän saunan. Yö pimenee, sillä taivaalla on pilviä, ja täytyy myöntää, että jonkin verran sitä alkaa metsä ja pimeys pelottamaan. Teen mökin pihalle ison nuotion, joka valaisee tätä entistä tukkimiesten kämpän pihaa.
Saunan jälkeen teen nuotiolla ruokaa. Kesäsipuleita, perunoita ja hirven pihvejä. Hirven pihvit liekitän viskillä. Video liekityksestä löytyy linkin takaa: https://youtu.be/9ggC8rRCQDw
Pikkuhiljaa mieli rauhoittuu ja alkaa tuntumaan, ettei metsässä ole pelättävää. Ehkä sitä nykyihminen on vain sen verran vieraantunut luonnosta, että luonnolliset äänet ja pimeys saavat mielikuvituksen liikkeelle. Siitä yli päästyäni nautin yksin olosta ja tunnelmasta täysin siemauksin.
// Mitja
Erältä ja Elämästä 
Omasta mielistäni oppii parhaiten, kun on yksin reissussa. Oppii pään sisäisiä ajatteluaan, sekä tietenkin käytännön juttuja kuten kantamuksien määrästä. Itse kävin juuri Mont blancilla ominpäin vaeltelemassa, jos opin todella paljon niin alueesta kuin itsestäni. Suomessa Kilpisjärven maisemat ovat lumonneet meillä koko perheemme, jossa olen ollut yksin ja perheen kanssa. Hienoa että olet aloittanut yksin vaeltelun.
TykkääTykkää