Tästä on pakko kirjoittaa tarina. Kanalinnustusreissu raumalaisen kaverin kanssa. Itseäni vanhemman, joka on metsästäjänä ”myöhäisherännyt”. Ja jonka kanssa viime vuonna sovittu metsästysreissu peruuntui viime hetkellä miehen parhaan saaliin, 6-henkisen perheen emännän, veto-oikeudella. Vaikka luvat ja kaikki oli jo maksettu. Perheen päätä tarvittiin kotona.

Rauli ei syntynyt kultalusikka suussa, vaikka nykyään ulkopuolinen voisi niinkin luulla. Osan lusikoistaan hän on löytänyt vahingossa ja osan takonut kovalla työllä. Jo Raulin musiikki- ja muista harrastuksista huomaa, että hänelle välineurheilu on taidetta, päämäärä itsessään. Tätä reissua varten piti saada uusi kiikari toiseen kivääriin ja pelkästään kivääreihimme sijoitetun rahamäärän ero on 25-kertainen. Hajahauli on rahamiehiä.

Niin, ”Hajahauli”. Se on Raulimme lempinimi, jonka hän ansaitsi ensimmäisenä metsästyspäivänään asuessaan Ruotsissa muutama vuosi sitten. Hänen kaverinsa saivat hänet ylipuhuttua lähtemään mukaan kaurisjahtiin. Hänet istutettiin passipaikalleen yksin haulikko kourassa eikä keltanokan turhaan tarvinnut istua: kaksi komeaa kaurista tulivat suoraan hänen viereensä ja Rauli ampui molemmat nurin. Kauristuplat ensikertalaiselle! Ensinnäkin jo siitä hän omaksui osakseen toisia paremman metsästysonnen sekä lempinimensä, sillä toinen saaliista oli kuollut ainoastaan yhdellä onnekkaalla hajahaulilla, joka oli osunut korvan alle.

No eipä siinä – alun viidennelläkymmenellä oleva metsästäjän alku on tulossa ensimmäistä kertaa kanalintumetsälle ja vieläpä tällaisena vuonna, kun riistatilanteiden eteen saa nähdä huomattavan paljon vaivaa. Päivittäisestä viestittelystä ja kysymyslistasta voi nähdä, että kaverilla on mahdoton metsästyspolte ja kovat odotukset reissusta. Olenkohan lietsonut kaverin innostusta vähän liikaa lähettelemällä jatkuvasti kuvia hienoimmista saaliistani? Koitan ohjailla häntä keskittymään valmistautumisessaan oikeisiin asioihin ja neuvon häntä edes kokeilemaan lähimetsässä, kuinka äänettömästi hiipiminen häneltä onnistuu. Parin päivän päästä saan viestin, että kokeilu ei ollut kovin rohkaiseva ja että hän toivoo mieluummin lähinnä helppoja kivääriholleja.

Jos tämä kaveri saa lintusaalista, voisin varmaan sillä meriitillä alkaa työskentelemään saman tien metsästysoppaana. Lausun kavereilleni ennustuksen, että raumalainen kestää Pohjois-Karjalan erämaita korkeintaan puolitoista päivää ja lähtee kesken reissun aivan rikkinäisenä vaimonsa viereen!

Seuraa meitä, niin näet ensi numerosta, miten jahtireissussa kävi!

// Mikael