Heinä-elokuun vaihteessa Suomessa tehtävät metsäkanalintujen riistakolmiolaskennat ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen tapa seurata riistaeläinten kannanvaihteluita. Tuhannet talkoolaiset laskevat vuosittain noin tuhat pysyviin sijainteihin asetettua riistakolmiota. Laskennalla saadaan heti tuoreeltaan tietoa kesän metsäkanalintujen pesintätuloksesta, joka tyypillisesti vaihtelee voimakkaasti alueittain muun muassa alkukesän sääolosuhteiden mukaan.

Vaikka laskentaurakasta kanalinnustukseen on aikaa vain noin kuukausi, käytetään tuloksia vielä saman syksyn metsästyksen sääntelyyn. Kannanarvioiden perusteella säädetään riistanhoitoyhdistyskohtaisesti tarpeen mukaan lisärauhoituksia sekä hienosäädetään valtion maille myytävien kanalintulupien määrä. Riistakeskus valmistelee Maa- ja metsätalousministeriölle päätöksen, joka menee samantien käytäntöön – kai tämä on yksi byrokratiamaailman seitsemästä ihmeestä!

Riistakolmiot antavat käsityksen lintujen pesinnän onnistumisesta, mutta välillä törmää siihen, että osa metsästäjistä epäilee riistakolmiolaskennan paikkansapitävyyttä. Äänekkäimpiä ovat yleensä ne, joiden mielestä kanta-arvio tuntuu olevan alakanttiin ja säädetyt lisärauhoitukset kuten linnustuskauden lyhennys tuntuvat ikäviltä. Ehkä tiedossa on varmoja lintupaikkoja ja niissä käydessä on syntynyt mielikuva, että lintuja on tänäkin vuonna. Lintukannassa esiintyy kuitenkin luonnostaan alueiden välistä ja sisäistä vaihtelua, joten kokonaiskuva tilanteesta edellyttää riittävän laajaa systeemin mukaista otantaa.

Kanalinnut ja niiden poikueet löytyvät usein vuodesta toiseen samoilta paikoilta, mutta metsän avohakkuutapauksissa linnut joko siirtyvät johonkin kelvolliseen maastoon tai altistuvat pedoille. Vaikka riistakolmion kuuluukin edelleen säilyttää sijaintinsa avohakkuusta huolimatta, on monessa tapauksessa riistakolmion laskentalinjaan tehty hakkuiden vuoksi muutoksia.

Mutta mikä on tosiasiassa kolmion siirtämisen vaikutus laskentatulokseen? Vääristyykö tulos pahasti, innokkaiden metsästäjien tappioksi, mikäli kolmio edelleen lasketaankin sen oikealta sijainnilta? Tuleeko kanalintukantaan yliarviota, mikäli laskennassa otetaan mukaan oikean laskentalinjan ulkopuolelta tehtyjä havaintoja?

Esimerkkinä yhdeksän hehtaarin hyvä lintumetsä

Alla olevassa kuvasarjassa käy havainnolliseksi, miten pienikin laskentalinjan sijainnin muuttaminen voi vaikuttaa. Tässä esimerkissä tarkastellaan nyt vain metsohavaintoja, mutta periaate on sama muillakin lajeilla. Kuvan riistakolmion yhdellä reunalla on yhdeksän hehtaarin kokoinen metsikkö ja paikan tunteva henkilö tietää, että siellä on yleensä metsopoikue. Kun metsikkö avohakataan, laskentaa suorittavat henkilöt keskustelevat, pitäisikö kolmiolinjaa siirtää ja jos pitäisi, mihin laskentalinja tulisi asettaa. Linja päätetään siirtää kulkemaan metsänreunaa pitkin. Metsot viihtyvät usein hakkuualueiden reunoilla ja nyt sekä metsopoikue että yksi aikuinen metso löytyvät kävellyltä linjalta. Ne merkitään havaintoihin. Metsästäjillä on hyvä mieli tehdyistä havainnoista ja siitä, ettei ainakaan heidän vuoksi ole tulossa lisärajoituksia lintukantaan. Joku sen sijaan toimistossa kiroilee, kun havaintojen gps-sijainnit eivät osu riistakolmion kohdalle.

(Vihje: klikkaa oikeasta alareunasta ”HD” ja kokonäyttötila)

On muistettava, että riistakolmiossa ei tarkastella kolmiolinjaa ympäröivää aluetta laajemmin vaan se on pelkästään kapea läpileikkaus laajasta alueesta. Laskentalinjan leveys on 60 metriä ja jos sen ulkopuolisia havaintoja kirjataan mukaan, vääristyy tulos pahasti. Jos laskentaa tehtäisiin leveämmältä laskentalinjalta, tulisi käyttää eri muunnoskerrointa tulosten muuttamisessa muotoon yksilöä neliökilometrillä.

Lopun johtopäätökset

Kirjoitin tämän artikkelin havainnollistaakseni, kuinka pieni laskentavirhe voi vääristää tuloksen jopa nelinkertaiseksi.  Mikäli kolmiota voitaisiin siirtää sen vuoksi, että aiemmin muka juuri kolmiolinjalla tiukasti asuneet linnut ovat metsänkäsittelyn vuoksi siirtyneet viereisiin metsiköihin, tulisi sama logiikka toimia myös toisinpäin: kolmion ulkopuolisilta alueilta metsänhakkuita pakoon siirtyneitä lintuja ei myöskään voitaisi laskea kolmiolta tavattujen lintujen joukkoon. Siinä ei tietysti olisi mitään järkeä eikä mitenkään voitaisi tietää, mitkä linnut voidaan laskea mukaan ja mitkä ei.

Riistakolmiolaskenta on metsäkanalintujen metsästyksen kestävyydelle erittäin arvokas ja kansainvälisesti ainutlaatuinen riistakannan seurantajärjestelmä – only in Finland! Menetelmän tarkkuus perustuu riittävään kolmioiden määrään. Erityisen merkittävää tässä arvokkaassa järjestelmässä on sen kaksi tukipilaria, joita ilman koko järjestelmä romahtaisi: vakioitu laskentamenetelmä sekä tuhansien aktiivisten metsästäjien vapaaehtoistyö.

Ministeriöllä on parhaillaan käsittelyssä myös merkittävä muutos kanalintujen metsästyskauden pituuteen: tähän saakka metsästyskautta on heikkoina vuosina lyhennetty, mutta nyt halutaan, että kauden pituus voisi hyvinä lintuvuosina olla nykyistä pidempi. Joustoa halutaan siis molempiin suuntiin ja myös sillä motivoida metsästäjiä talkoihin ja riistanhoitoon. Pohdiskelenkin toiveikkaana: mikäli metsästyksen merkitys Suomessa kohoaa, voisiko riistametsänhoidon huomioiminen jo lähivuosina vaikuttaa koko Suomen metsätalouden suuntaan?

Mikset lähtisi tulevana kesänä vaikka ensimmäistä kertaa mukaan tähän mielenkiintoiseen ja arvokkaaseen talkootyöhön? Se on maamme ylpeys ja meidän jokaisen etu.

// Mikael Kukkonen

Ps. Muistathan seurata meitä, niin pysyt ajan tasalla tulevista jutuistamme!

Lisätietoa näistä linkeistä:
– Riistakolmiot.fi
– Riistakolmion perustaminen (Riistakolmiot.fi)
– Metsäkanalintujen hoitosuunnitelma (MMM)

Kirjoittaja suorittaa jatko-opintoja Itä-Suomen yliopistossa ja on tehnyt tämän artikkelin osana metsätieteiden osaston Riistametsätalous-kurssia.