Vapa taipuu ja kelan räikkä huutaa – nyt on iso kiinni! Tartun vapaan ja kuulen karjaisun: ”älä koske siihen!” Ainiin, muut vavat pitää kelata ensin pois! Nyt se tapahtuu: on toisen lupapäivän alku ja iso lohi jysähtää vieheeseen! Rantaudumme ja saan onnistuneesti väsytellä tasan seitsemän kilon lohen rantaan. Soutajana ollessani saamme vielä toisen kalan eikä enää mikään voi sammuttaa Muonion kesällä 2015 sytyttämää kipinää!

Parin väliin jääneen kesän jälkeen jännitys nousee huippuunsa kesäkuun alkupuolella, kun sovin Mitjan kanssa, että tekisimme juhannuksen jälkeisellä viikolla kalareissun Lappiin ja kuvaisimme samalla näyttävän lyhytvideon kalastuksesta Suomen Lapissa! Yhdistäisimme siihen Muonion lohensoudun lisäksi heittokalastusta Kilpisjärven tunturipuroilla ja erämaajärvillä. Siellä tavoitteenamme olisi saada lohensoudun täydennykseksi raudun, taimenen ja ison harjuksen pyynnistä mukavia kalastuselämyksiä sekä näyttävää videomateriaalia. Lyhytelokuvan sivurooleissa olisimme minä ja Mitja sekä mukaan lähtevä suomenpystykorvan pentuni Joiku, mutta pääosia esittäisivät eräfiilistely Lapissa ja saaliinsaamisen riemu!

Reissumme alkaa tiistaina, jolloin ajamme Joensuusta Mitjan enon luo Rovaniemelle, missä pääsemmekin heti lohen makuun. Seuraavana päivänä tapaamme kalastusoppaamme Heikki Pöyskön (Wildfish Guiding) Muonio-joen Pahtosessa, jossa on yksi hänen veneidensä vuokrauspaikka. Soudamme keskiviikkoiltana kolme laskua ja pidämme pikaisen tauon makkaranpaiston ääressä. Yhdessä laskussa menee puolestatoista kahteen tuntia ja kun jokainen on soutajan paikalla kerran, kerkeämme molemmat saada sopivasti tuntumaa veneeseen ja painaa mieleen parhaat ottipaikat sekä Suomen että Ruotsin rannalta.

Pöyskö kertoo, että lohet ovat alkaneet nousta jokeen ja arvioi hyvän parven ehtivän Muonion korkeuksille heinäkuun alkupuolella. Taidamme olla pari viikkoa etuajassa, mutta kiinnostavaa on, että ensimmäisenä nousevat suurimmat kalat: tähän mennessä saatujen noin 30 lohen keskimääräinen paino on ollut 10,5 kiloa. Ajatus isosta lohesta tuntuu kuumottavalta!

”Hyvä vaan, kun olemme soutamassa kauden alussa. Haluan mieluummin ison köllin kuin perussuljun, vaikka riskinä silloin olisikin jäädä kokonaan ilman.”

Majoitumme Harrinivassa aivan venepaikamme naapurissa. En olisi odottanut, että saamme joen varresta saunallisen mökin, jossa olemme sen ensimmäiset vieraat! Syömme tukevan aamiaisen ja kalastamme eväiden turvin koko iltapäivän. Käymme mökillä paistamassa isot naudanpihvit ja jatkamme kalastusta aina pikkutunneille saakka. Päivän kohokohdaksi jää ison lohen näkeminen kymmenen metrin päästä: metrin pituinen lohi tulee veden pinnalle lähes kylkiviivaa myöten Pöyskön neuvomassa ottipaikassa ja läiskäyttää pyrstöllään sellaisen loiskauksen, että sydän pomppii vielä tätä kirjoittaessa! Yritämme saada tärppiä kuin hurmiossa, kunnes tilanne rauhoittuu. Perjantaina hotelliaamiaisen jälkeen jätämme muut ruokatauot välistä tarjotaksemme lohellemme mahdollisuuden tulla pyydetyksi. Päivän jännittävimmät hetket ovat matalikossa pohjatärppi ja kun koirani Joiku lentää koskeen ja Mitja saa sen vain täpärästi nostettua takaisin veneeseen. Ensi kerralla koirakin pukee pelastusliivit!

Lauantaina ajamme Kilpisjärvelle ja yllätymme upeasta kesäkelistä: tästä piti +5 asteen sadekelin vuoksi tulla vain siirtymis- ja palautumispäivä, mutta nyt pääsemmekin samantien kalaan! Väsymys ja nestehukka tosin painavat sen verran, että päivän lepokin Tundrean hulppeassa premium-mökissä olisi voinut olla hyvä vaihtoehto! Kalastamme pari päivää Kilpisjärvellä monenlaisissa paikoissa, joissa kahta paikkaa lukuunottamia on muitakin kalastajia. Kalasaaliimme koostuu 20-30 harjuksesta, jotka kaikki pääsevät takaisin veteen alamittaisina. Yksi noin 40-45 senttimetrin harjus ui koskessa jalkani vierestä, mutta silläkin taisi jonnekin olla kiire!

Sunnuntaina, kun maanantain 14-tuntinen kotimatka alkaa vallata ajatuksia, täyttää mielen samalla myös syvä pettymys. Ei niinkään pettymys mihinkään muuhun kuin ainoastaan siihen, että jäimme ilman isoa kalaa. Eihän saalis ole pääasia, mutta onhan tämä kuin kultajuhlat torilla vaikka finaali on hävitty! Kaikki muu oli kohdillaan upeita majoituksia ja kelejä myöten. Tuntuu, että varsinkin Muoniossa teimme kaiken juuri oikein ja yritimme kyllä niin sitkeästi, että kala olisi sillä jo pitänyt ansainta. Olin varma, että kaksi vuorokautta riittää, mutta taidon ja tuurin lisäksi lohen saanti on kiinni monista muista tekijöistä, eivätkä toisetkaan kalastajat saaneet samoihin aikoihin juurikaan onnistumisia.

Aikaa olisi tarvittu lisää, mutta toisaalta monesti lohi iskee helpomminkin. Ehkä ensi vuonna varaamme enemmän aikaa ja katsomme sitten paikanpäällä, mitkä päivät soudamme ja milloin kokeilemme alueen muita kiinnostavia aktiviteetteja. Myös Suomen käsivarressa kalastuksesta jäi käteen lähinnä oppitunti; olen aina ajatellut helikopterikuljetuksia ja opaspalveluita kalliina, mutta vähän jäi tunne, että tultiin tuhat kilometriä ja enää vain muutama olisi tarvittu lisää. Kun lomaan, varusteisiin ja kilometreihin satsataan näin paljon, on perusteltua suunnitella homman vieminen maaliin saakka. Viimeinen soutupäivä kovassa virranmyötäisessä tuulessa ilman ruokataukoa veti aikalailla hapoille ja välissä olisi tarvittu kevyempi päivä! Lähempänä tietä olevat kalapaikat ovat ahkerasti kalastettuja ja ilman välipäivää emme yksinkertaisesti jaksaneet kävellä kalastusoppaan neuvomille paremmille rautu- ja taimenpaikoille.

Usko hommaan ei loppunut vaan vahvistui ja ensi kesänä teemme joitakin asioita vain erilailla ja rajummin. Tästä videosta tulikin meille vasta pohjoisen kalastusreissun teaseri, ja sitähän tämä koko reissu meille oli: esimakua, kiusoittelua, koukuttamista.

Muista seurata meitä Facebookissa, niin pysyt kartalla tulevista jutuistamme!

Kiitokset yhteistyöstä:
Subaru / Laakkonen
Wildfish Guiding
Harriniva Hotels & Safaris
Tundrea holiday resort