Metsästyksen yliverotus, väärät laskelmat ja kanalintulupien vastuuttomuus

Eräluvat-sivun mainosvideossa kuvataan 25 metsoa. Yhden ukkometson yli vedetään rasti havainnollistamaan sitä, että metsästäjät saavat saaliiksi joka 25:dennen kanalinnun. Loput 24 metsoa voivat metsästäjien vuoksi entistä paremmin, sillä lupamyynnin euroilla tarjotaan enemmän hyvinvointia lopuille 24:lle metsolle. Meinasin oksentaa.

Tottakai tehokas markkinointi vaatii yksinkertaistuksia ja valikoivien totuuksien esittämistä, kauniiden kulissien vääntämistä rautalangasta ja viherpesua – jos Suomen laki sallii sen Kittilän kaivoshankkeelle niin miksei myös Eräluville? Tarkoitukseni ei niinkään ole kritisoida sitä, kuinka Eräluvat käyttää lupamyynnin eurot kaikkeen muuhun kuin metsojen hyvinvointiin – mainoksessa tämä näyttää niin hyvältä, että se hyväksyttäköön. Sitä vastoin sitä en hyväksy, että Eräluvat käyttää puutteellista tietoa tukemaan vastuutonta metsästystä. Se on mielestäni väärin, ja jos sallit minun lainata hetkisen aikaasi, voit ymmärtää asiaa hieman tarkemmin.

Olen tavannut lukemattoman paljon kovia metsämiehiä, jotka ampuvat paljon lintuja ja asiaa kauhisteleville kuittaavat asian toteamalla, että tutkimusten mukaan metsästyksen vaikutus lintukantaan on vain 2-4 prosenttia. Itsellänikin oli tapana tuota toistella, kunnes laitoin lukuja paperille ja totesin olevani jo yksin se 2 prosenttia.

suomenpystykorva metson metsästys pystykorvalla (2).jpg
”Koiran hyvästä työstä pitää palkita pudotuksella!” – ja muut tekosyyt, joihin yli-innokkaana itse sorruin, kunnes huomasin, kuinka liikaverotus todella näkyy maastossa.

Koppelonkaulakeittomies

Tapasin nuorempana Sotkamossa paikallisen miehen, jolla oli vanhassa Toyotassa koppelon siipi metsojen aamusoinnin herättämiseksi, sekarotuinen koira tehopyyntiin ja patja päivätorkkuja varten. Mukava keski-ikäinen ukkeli, jonka kanssa minulla oli jännittävä keskusteluhetki metson metsästyksestä. Saman tason tietoa tapaa harvoin edes vapaan metsästysoikeuden alueella ja täällä etelämmässä ei koskaan. Kiinnostuin kysymään häneltä, millaisia ruokia hän saaliistaan tekee. Hän kertoi muun muassa reseptin keittoon, jota on mukava tehdä talvella usein pyhänä; siihen tulee ”viistoista-kakskyt koppelon kaulaa”.

Samaan aikaan, kun iloitsen pidennetystä kanalintukaudesta, on muutama huoli alkanut painaa mieltä. Luulen, että lintukautta on pidennetty väärin perustein. Perustana ovat liian sinisilmäiset oletukset laskelmissa, sillä kauden pidennys on julkisessa keskustelussa perusteltu alhaisen metsästysverotuksen alueilla ja kovankin metsästysverotuksen alueilla perustana ovat saalisilmoitukset. Mutta voiko Erälupia syyttää siitä, jos metsästäjien palauttamat saalisilmoitukset poikkeavat saunassa kerrotuista tai jos saalisilmoitus jää koppelonkaulakeittomiehiltä täyttämättä? Nyt todennäköisesti esimerkiksi täällä Pohjois-Karjalassa pidempi kausi tulee tarkoittamaan vain entistäkin ankarampaa metsästysverotusta valtion mailla, joissa se on jo muutenkin mielestäni kestämättömän korkea. Liekö saalisilmoituksiin perustuva arvio metsästysverotuksesta todellisuudessa kattaa edes haavakoiden osuutta, kun monet lintuja lentoon ampuvat eivät etenkään sitkeähenkisiä vanhoja metsoja osaa laukauksen jälkeen seurata ja korjata talteen?

Yksi epäkohta mielestäni on se, että vaikka tämän syksyn lisälupien myynti suhteutetaan lintukantaan, niissä oletetaan samansuuruinen pyyntiponnistus per saalis kuin huonon lintukannan aikaan. Vaikka kyllähän se on itsestäänselvää, että tällaisena vuonna aloittelijakin voi viikonloppureissulla saalista saada. Eli oletetaan esimerkiksi, että sama 10 metsästyspäivää per saaliiksi saatu metso pätee huippuvuonnakin. Tässä mennään metsään, ja rajusti – fakta on, että huippuvuosina ammutaan huippusaaliit!

Saaliskiintiöiden sallima maksimi on ehdoton yläraja ja moninkertaisesti enemmän kuin riistaa metsästäjille keskimäärin metsässä edes riittäisi.

Väännetäänpä rautalangasta pieni esimerkki: metsästät valtion alueella, jonka pinta-ala on 10 000 hehtaaria. Aluetta riittää äkkiseltään niin paljon, että valitset kartan perusteella potentiaalisimpia paikkoja, joissa vietät viikon verran koirasi kanssa. Metsoja pitäisi olla hyvin, 5 per neliökilometri. Tällaiselle alueelle Eräluvat myy tänä syksynä kausiluvat huomioituna noin 1 800 kanalintulupapäivää, mikä tarkoittaa pyöreästi 500 metsästäjää. Muita metsästäjiä näkyykin paljon, joten oma vaikutus täytyy olla kuin pieru Saharassa? Metsään kuitenkin mahtuu, koira löytää lintuja ja vaikka osan linnuista karkuuttaa tahallaan ja osan vahingossa, pudotuksia tulee viikon aikana viisi metsoa. Meni vähän yli kiintiön, mutta liekö katastrofi?

Laitetaan lukuja pöytään:

  • 10 000 hehtaaria = 100 neliökilometriä
  • 5 metsoa per neliökilometri = alueella on 500 metsoa elossa
  • 500 metsästäjää x 2 metson saaliskiintiö = 1 000 metsoa
  • Metsästysverotus 4 % = 20 saaliiksi saatua metsoa
  • 5 / 20 = ammuit neljäsosan metsästäjille varatusta saaliista
  • Reilut sata metsästäjää voisi sinun takia nyt jäädä kotiin!

Pahimpienkin syksyjeni saaliit olivat viides- tai kymmenesosan siitä, mitä tapaamani kainuulaiset ovat kertoneet ampuvansa joka syksy. On käsittämätöntä, kuinka tällaiset sankarit voivat vähätellä omaa vaikutusta lintukantaan. Kun itse tein omista saaliistani laskelmia, huono omatunto kulki mukanani vuosia, etenkin käydessä samoilla paikoilla, joissa aikoinaan oli hyvinkin elämää mutta sitten hiljeni. Tunsin konkreettisesti, kuinka liian ahneesti saalistetut linnut todella puuttuivat metsästä. Lisäksi tuli huonoja poikuevuosia, jolloin alueen kanta ei elpynyt. Tuntui, että oppituntini antama sapiska hellitti oikeastaan vasta silloin, kun kyseiset alueet pyyhkäistiin hakkuuaukoiksi.

Lintukanta on nyt monin paikoin hyvässä nousussa. Poikueet ovat suuria ja monet välivuosiakin pitäneet metsästäjät lähtevät jahtiin suurin saalisodotuksin. Samalla monet ovat jo huomauttaneet, että nyt on metsästäjillä näytön paikka vastuullisuudessa. Haluan tässä esittää oman toivomukseni: kun törmäät kanalintupoikueeseen, muista, että emolintu usein pomppaa ensimmäisenä lentoon. Nuorista linnuista vain harvat muutenkaan ovat enää vuoden päästä hengissä ja pesinnän onnistuminen vaatii kanalinnuilla lähes aina vähintään 2-3 vuoden ikää, joten pysytäänhän kiintiöissä ja pidetään saalisyksilön valinnassa maltti mukana!

Rakkaus lajia kohtaan tuo aina mukanaan vastuuntunnon.

Aloitin tämän kirjoituksen provosoivasti, joten sanon nyt suoraan: Erälupien vastuuttomuus ei ole niinkään myyjässä kuin vain osassa lupien käyttäjiä. Pienessä osassa, jotka ampuvat enemmän kuin muut yhteensä – ja vastoin kaikkia selittelyitä ja tekaistuja puolusteluita – yliverotus näkyy lintukannassa paikallisesti mutta sitäkin ikävämmin. Vastuuton käytös tässä tapauksessa täytyy olla enemmänkin vain tiedon puutetta kuin tyhmyyttä, sillä rakkaus lajia kohtaan tuo aina mukanaan vastuuntunnon. Kuitenkin juuri siksi metsästyksen vaikutuksen vähättely on vahingollista – haastan jokaista taitavaa metsästäjää laskeskelemaan asiaa itse! Siitä minulla nimittäin ei ole epäilystäkään, etteivätkö juuri metsästäjät olisi vastuullisia luontoihmisiä parhaasta päästä.

Eräluvat on asetettu tarjoamaan valtion maille metsästysmahdollisuuksia. Vaikka syytöksiä Metsähallituksen ahneudesta kuulee monien suusta, niin siinä, että monin paikoin Suomessa on tänä vuonna tarjolla enemmän metsästysmahdollisuuksia ja aiempaa pidemmälle kaudelle, ei ole mitään tekemistä Sipilän hallituksen asettamien tulostavoitteiden kanssa. Lupamyynnin euroja ei mene valtion kassaan. Erälupien myyntiä ohjaavat vaatimukset ovat kestävyys ja tasapuolisuus, eli heidän pitää myydä lupia niin, että mahdollisimman monet voivat tasapuolisesti nauttia upeasta harrastuksestamme. Heitänkin kysymyksen: jos sinä tai kaverisi kuulutte niihin, joiden vuoksi sata tavallista metsästäjää pitäisi lintukannan kestävyyttä ajatellen jättää tänä syksynä kotiin, mitä asialle pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

// Mikael

Muista seurata uutisiamme!

Lisätietoa:
– Luonnonvarakeskus: Riistasaalistilastoja
– Eräluvat: Kanalintuluvat valtion maille ja lupa-aluekohtaiset kiintiöpäätökset
– Jahti-lehdessä 3/2017 Ahti Putaalan kirjoittama juttu ”Vuoden kiinnostavin palapeli” avaa kattavammin lupamyynnin suunnittelua, johon kirjoituksessani on tehty kärjistyksiä, yksinkertaistuksia ja pyöristyksiä.

2 Comments Lisää omasi

  1. Aku Ahlholm sanoo:

    Kiitos blogistasi Janne!
    On tärkeää, että keskustelua käydään. Siksi olemme halunneet julkaista mahdollisimman avoimesti nykyisin vuorokausilupakiintiöt alueittain ja sen, mihin metsästyslupatulot käytetään. Hyviä ajatuksia! Täysin luotettava saalistieto olisi enemmän kuin sata jänistä. En ole ihan varma, kuinka luotettavana voi pitää näiden riekonkielimuhennosmiesten suullista rehvastelua, mutta toki tiedostamme, ettei kerätty saalistieto voi koskaan olla ihan tarkka. Mikä sitten olisi tarkempi tapa selvittää saaliin määrä kuin kysyä sitä metsästäjiltä?
    Kestävyys on kaiken A ja O, muutenhan tämä harrastuskin lopulta päättyy.
    Pidennetty metsästyskausi ei siis lisää kiintiöitä yhtään. Jos jollekin alueelle myytäisiin 1000 vrk-lupaa 1,5 kuukaudelle, nyt sama vrk-lupamäärä jakaantuu 2 kuukaudelle. Pohjoisessa paikallisten pyynti voi lisääntyä, mikä vastaavasti vähentää jatkossa myytäviä lupia, sillä pohjoisen kiintiöissä arvioidaan aina ensiksi paikallisen pyyntipaine ja saalismäärä. Ja siinä seurannassahan paikallisilla ei ole mitään syytä aliarvioida omaa saalistaan – päinvastoin.
    Yksityismailla täytyy toivoa, että metsästäjät kunnioittavat seurojensa asettamia kiintiöitä: Kaikki tietämäni seurat rajoittavat kanalintusaaliin määrää.
    Metsähallituksen Eräpalvelut haluaa kehittää toimintaansa ja järjestelmiään, ja minusta tämä avaus oli ehdottomasti hyvä ja keskustelua kannattaa jatkaa. Kunpa kaikki metsästäjät arvioisivat toiminnan kestävyyttä yhtä tarkasti.
    Kiitos,
    Aku – Metsähallitus, Eräluvat
    PS: Videon käsikirjoituksen kehut ja haukut uppoavat nyt oikeaan osoitteeseen, otan vastuun 🙂

    Liked by 1 henkilö

  2. Aku Ahlholm sanoo:

    Pahoittelut nimivirhe Mikael. Juuri aiemmin kirjoittelin viestiä Jannelle 🙂 Vanha toimittaja nääs, ja nimivirheethän ovat tunnetusti toimittajilla yleisimpiä. – Aku

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s