Eräluvat-sivun mainosvideossa kuvataan 25 metsoa. Yhden ukkometson yli vedetään rasti havainnollistamaan sitä, että metsästäjät saavat saaliiksi joka 25:dennen kanalinnun. Loput 24 metsoa voivat metsästäjien vuoksi entistä paremmin, sillä lupamyynnin euroilla tarjotaan enemmän hyvinvointia lopuille 24:lle metsolle. Meinasin oksentaa.

Tottakai tehokas markkinointi vaatii yksinkertaistuksia ja valikoivien totuuksien esittämistä, kauniiden kulissien vääntämistä rautalangasta ja viherpesua – jos Suomen laki sallii sen Kittilän kaivoshankkeelle, niin miksei myös Eräluville? Tarkoitukseni ei niinkään ole kritisoida sitä, kuinka Eräluvat käyttää lupamyynnin eurot kaikkeen muuhun kuin metsojen hyvinvointiin – mainoksessa tämä näyttää niin hyvältä, että se hyväksyttäköön. Sitä vastoin sitä en hyväksy, että Eräluvat käyttää puutteellista tietoa tukemaan vastuutonta metsästystä. Se on mielestäni väärin, ja jos sallit minun lainata hetkisen aikaasi, voit ymmärtää asiaa hieman tarkemmin.

Olen tavannut lukemattoman paljon kovia metsämiehiä, jotka ampuvat lintuja mielin määrin, ja saalismääriä kauhisteleville kuittaavat asian toteamalla, että tutkimusten mukaan metsästyksen vaikutus lintukantaan on vain 2-4 prosenttia. Itsellänikin oli tapana tuota toistella, kunnes laitoin lukuja paperille, ja totesin olevani jo yksin se 2 prosenttia.

Koppelonkaulakeittomies

Tapasin nuorempana Sotkamossa paikallisen miehen, jolla oli vanhassa Toyotassa  mukana koppelon siipi, jolla hän osasi kirvoittaa ukkometsot syyssoitimelle. Lisäksi hänellä oli sekarotuinen koira tehopyyntiin ja patja päivätorkkuja varten ”pelkääjän paikalla”. Hän oli oikein mukava keski-ikäinen ukkeli, jonka kanssa minulla oli jännittävä keskusteluhetki metson metsästyksestä. Saman tason tietomäärää kohtaa harvoin edes vapaan metsästysoikeuden alueella, ja asuinpaikoillani täällä etelämmässä ei koskaan. Kiinnostuin kysymään häneltä, millaisia ruokia hän saaliistaan tekee. Hän kertoi muun muassa reseptin keittoon, jota on mukava tehdä talvella usein pyhänä. ”Siihen tulee viistoista-kakskyt koppelon kaulaa.”

Iloitsen pitkästä kanalintukaudesta, mutta muutama huoli on alkanut painaa mieltä. Luulen, että lintukautta on joillakin alueilla pidennetty väärin perustein. Perustana laskelmissa ovat melko sinisilmäiset oletukset. Metsästyskauden pidennys on keskimääräisten saalismäärien sijaan perusteltu alhaisen metsästysverotuksen alueiden mukaan, ja kovankin metsästysverotuksen alueilla perustana ovat saalisilmoitukset. Mutta voiko Erälupia syyttää siitä, jos metsästäjien palauttamat saalisilmoitukset poikkeavat saunassa kerrotuista tai jos saalisilmoitus jää koppelonkaulakeittomiehiltä täyttämättä? Nyt todennäköisesti esimerkiksi täällä Pohjois-Karjalassa pidempi kausi tulee tarkoittamaan vain entistäkin ankarampaa metsästysverotusta valtion mailla, joissa se on jo muutenkin mielestäni kestämättömän korkea. Epäilen, että saalisilmoituksiin perustuva arvio metsästysverotuksesta ei todellisuudessa kata edes haavakoiden osuutta, kun monet lintuja lentoon ampuvat eivät etenkään sitkeähenkisiä vanhoja metsoja ampuessaan osaa laukauksen jälkeen seurata saalistaan ja korjata sitä talteen.

Yksi epäkohta mielestäni on, että vaikka tämän syksyn lisälupien myynti suhteutetaan lintukantaan, niissä oletetaan samansuuruinen pyyntiponnistus per saalis kuin huonon lintukannan aikaan. Onhan itsestäänselvää, että tällaisena vuonna aloittelijakin voi viikonloppureissulla saalista saada. Eli oletetaan esimerkiksi, että sama 10 metsästyspäivää per saaliiksi saatu metso pätee huippuvuonnakin. Tässä mennään metsään, ja rajusti – fakta on, että huippuvuosina ammutaan huippusaaliit!

Saaliskiintiöiden sallima maksimi on ehdoton yläraja ja moninkertaisesti enemmän kuin riistaa metsästäjille keskimäärin metsässä edes riittäisi.

Väännetäänpä rautalangasta pieni esimerkki: metsästät valtion alueella, jonka pinta-ala on 10 000 hehtaaria. Aluetta riittää äkkiseltään niin paljon, että valitset kartan perusteella potentiaalisimpia paikkoja, joissa vietät viikon verran koirasi kanssa. Metsoja pitäisi olla hyvin, 5 per neliökilometri. Tällaiselle alueelle Eräluvat myy tänä syksynä kausiluvat huomioituna noin 1 800 kanalintulupapäivää, mikä tarkoittaa pyöreästi 500 metsästäjää. Muita metsästäjiä näkyykin paljon, joten oma vaikutus täytyy olla kuin pieru Saharassa? Metsään kuitenkin mahtuu, koira löytää lintuja ja vaikka osan linnuista karkuuttaa tahallaan ja osan vahingossa, pudotuksia tulee viikon aikana viisi metsoa. Meni vähän yli kiintiön, mutta liekö katastrofi?

Laitetaan lukuja pöytään:

• 10 000 hehtaaria = 100 neliökilometriä
• 5 metsoa per neliökilometri = alueella on 500 metsoa elossa
• 500 metsästäjää x 2 metson saaliskiintiö = 1 000 metsoa
• Metsästysverotus 4 % = 20 saaliiksi saatua metsoa
• 5 / 20 = ammuit neljäsosan metsästäjille varatusta saaliista
• Reilut sata metsästäjää voisi sinun takia nyt jäädä kotiin!

Pahimpienkin syksyjeni saaliit olivat viides- tai kymmenesosan siitä, mitä tapaamani kainuulaiset ovat kertoneet ampuvansa joka syksy. On käsittämätöntä, kuinka tällaiset sankarit voivat vähätellä omaa vaikutusta lintukantaan. Kun itse tein omista saaliistani laskelmia, huono omatunto kulki mukanani vuosia, etenkin käydessä samoilla paikoilla, joissa aikoinaan oli hyvinkin elämää mutta sitten hiljeni. Tunsin konkreettisesti, kuinka liian ahneesti saalistetut linnut todella puuttuivat metsästä. Lisäksi tuli huonoja poikuevuosia, jolloin alueen kanta ei elpynyt. Tuntui, että oppituntini antama sapiska hellitti oikeastaan vasta silloin, kun kyseiset alueet pyyhkäistiin hakkuuaukoiksi.

Lintukanta on nyt monin paikoin hyvässä nousussa. Poikueet ovat suuria ja monet välivuosiakin pitäneet metsästäjät lähtevät jahtiin suurin saalisodotuksin. Samalla monet ovat jo huomauttaneet, että nyt on metsästäjillä näytön paikka vastuullisuudessa. Haluan tässä esittää oman toivomukseni: kun törmäät kanalintupoikueeseen, muista, että emolintu usein pomppaa ensimmäisenä lentoon. Nuorista linnuista vain harvat muutenkaan ovat enää vuoden päästä hengissä ja pesinnän onnistuminen vaatii kanalinnuilla lähes aina vähintään 2-3 vuoden ikää, joten pysytäänhän kiintiöissä ja pidetään saalisyksilön valinnassa maltti mukana!

Rakkaus lajia kohtaan tuo aina mukanaan vastuuntunnon.

Aloitin tämän kirjoituksen provosoivasti, joten sanon nyt suoraan: Erälupien vastuuttomuus ei ole niinkään myyjässä kuin vain osassa lupien käyttäjiä. Pienessä osassa, jotka ampuvat enemmän kuin muut yhteensä – ja vastoin kaikkia selittelyitä ja tekaistuja puolusteluita – yliverotus näkyy lintukannassa paikallisesti mutta sitäkin ikävämmin. Vastuuton käytös tässä tapauksessa täytyy olla enemmänkin vain tiedon puutetta kuin tyhmyyttä, sillä rakkaus lajia kohtaan tuo aina mukanaan vastuuntunnon. Kuitenkin juuri siksi metsästyksen vaikutuksen vähättely on vahingollista – haastan jokaista taitavaa metsästäjää laskeskelemaan asiaa itse! Siitä minulla nimittäin ei ole epäilystäkään, etteivätkö juuri metsästäjät olisi vastuullisia luontoihmisiä parhaasta päästä.

Eräluvat on asetettu tarjoamaan valtion maille metsästysmahdollisuuksia. Vaikka syytöksiä Metsähallituksen ahneudesta kuulee monien suusta, niin siinä, että monin paikoin Suomessa on tänä vuonna tarjolla enemmän metsästysmahdollisuuksia ja aiempaa pidemmälle kaudelle, ei ole mitään tekemistä Sipilän hallituksen asettamien tulostavoitteiden kanssa. Lupamyynnin euroja ei mene valtion kassaan. Erälupien myyntiä ohjaavat vaatimukset ovat kestävyys ja tasapuolisuus, eli heidän pitää myydä lupia niin, että mahdollisimman monet voivat tasapuolisesti nauttia upeasta harrastuksestamme. Heitänkin kysymyksen: jos sinä tai kaverisi kuulutte niihin, joiden vuoksi sata tavallista metsästäjää pitäisi lintukannan kestävyyttä ajatellen jättää tänä syksynä kotiin, mitä asialle pitäisi sinun mielestäsi tehdä?

// Mikael Kukkonen

Lisätietoa:
– Luonnonvarakeskus: Riistasaalistilastoja
– Eräluvat: Kanalintuluvat valtion maille ja lupa-aluekohtaiset kiintiöpäätökset
– Jahti-lehdessä 3/2017 Ahti Putaalan kirjoittama juttu ”Vuoden kiinnostavin palapeli” avaa kattavammin lupamyynnin suunnittelua, johon kirjoituksessani on tehty kärjistyksiä, yksinkertaistuksia ja pyöristyksiä.

Ota meidät seurantaan Facebookissa pysyäksesi ajan tasalla uusista seikkailuistamme. Kannattaa myös seurata YouTube -kanavaamme, minne tulee vielä viime syksyltäkin hienoimpia hetkiä. Alla tuoreimpia kuvia Instagramista: