Maasto on pääasiassa puustoista rämettä, jossa olen takavuosina kokenut jännittäviä lintuhaukkuja. Seitsemän syksyä sitten olin täällä lintumetsällä Rockyn ja Mimmin kanssa. Tein alueella noin kuuden tunnin lenkin. Rocky kulki edelläni, mutta Mimmi kiersi ympyrän ja palasi haukkumaan reilut sata metriä minun takana. Katsoin gps-laitteesta, että juuri tuosta kohdasta olen jo kulkenut, joten eiköhän Mimmi pian seuraa minua.

Ensilumi oli tullut paksuna ja rämeen ojia oli paikoin vaikea ylittää. Mimmin kimakka haukku jatkui jatkumistaan, kun loittonin äänestä Rockyn kanssa. Epäilykset alkoivat kalvaa minua: mitä jos Mimmi onkin vaikka pudonnut ojaan ja lumen vuoksi ei pääse sieltä omin voimin ylös? Mitä jos se haukkuukin hädissään ja minä vain laiskuuttani en jaksa tulla apuun? Päädyin silti kiertämään suunnittelemani lenkin loppuun ja päästyäni lopulta autolle, jätin Rockyn ja reppuni autolle noutaakseni Mimmin pinteestä.

Jälkilokin perusteella Mimmi ei ollut kolmeen tuntiin hievahtanutkaan, mikä kasvatti huolta ja morkkista siitä, että olin vain huolettomasti olettanut sen seuraavan pian perässäni. Yllätyin kuitenkin, kun parisataa metriä ennen Mimmin luo pääsyä tuulen mukana kantautui kimakka mutta tasainen haukku kuin tykin suusta: näkölintu! Rämeellä teerihaukulle hiipiminen ei kuitenkaan onnistunut ja tilanne päättyi vain hölmistyneen koiran kehumiseen ja anteeksipyytelyihin.

Tarinoita muistellessa, noin kilometrin kävelyn jälkeen, alkaa etuvasemmalta kuulua kovaa korpin kaakatusta. Hämärä laskeutuu ja intensiivinen korpin huuto tuntuu jännittävältä. Kuuntelemme meteliä hetken ja jatkamme sitten matkaa hiipien. Säädän kamerasta asetukset valmiiksi mahdollista nopeaa tilannetta varten. Pian samainen korpin kaakatus alkaa kuulua etuoikealta päin ja lähenee meitä hyvää vauhtia! Kohta ilmestyvätkin puiden lomasta näkökenttään linnut, jotka näimme jo autosta – mutta nyt ne ovat lentosuunnassa lähes suoraan metsästä meitä kohti!

Tilanne on nopea. Metsästäjän vaisto herää ja päätän hetkessä: ”tuohon väliin minä sen nappaan!” Otan tähtäykset valmiiksi ja maakotka tulee näkyviin odottamaani kohtaan – tarkennus ja räps! Aika tyytyväinen olen tähän osumaan, ja ”saaliskin” jää henkiin!