Mitä 7 mm ulostulopupilli, Sports-Auto-Focus ja laaja näkökenttä merkitsevät käytännön metsästyksessä?

Mainos: Sako / Steiner. Kiikareiden hankintaan liittyy kaupallinen yhteistyö Steinerin maahantuoja Sakon kanssa.

Odotin saariston lomaltani auringonlaskujen jälkeistä hämärää nyt enemmän kuin normaalisti.

Kotipuolessani Sodankylässä eletään vielä yöttömän yön aikaa, enkä ole siksi päässyt kunnolla testaamaan uusia kiikareitani sellaisissa oloissa, joita varten ne hankin. Olen toki jo muutaman viikon ajan ihastellut kiikareiden superterävää kuvaa, mutta lomallani Nauvon, Bengtskärin ja Kasnäsin maisemissa pääsin vihdoin etelän kesäyön puolipimeään, jossa tällainen 8×56-luokan hämäräkiikari alkaa erottua pienemmistä.

Mihin tarpeeseen hankin 8×56-kiikarit?

Hankin nämä Steiner Nighthunter -kiikarit vuosien harkinnan jälkeen ensisijaisesti yö- ja hämärähetkien metsästyskäyttöön. Esimerkiksi maalis-huhtikuussa olen ollut usein ihan näkökyvyn rajoilla, kun ketut ovat liikkuneet juuri yön pimeimpään aikaan. Olen ampunut monta kettua niin pimeässä, että varjonomaisesti liikkuva kettu on ollut mahdollista havaita vain aseen 56 mm etulinssin tähtäimellä. Tällaiset kiikarit olisivat tuoneet ison avun.

Toinen hyvin konkreettinen tilanne on kauriin kevätpukkijahdin pilvinen kesäyö. Hiivin äänettömästi pellonreunaan ja havaitsen paljaalla silmällä kauriinkaltaisen hahmon – mutta onko se naaras vai pukki? Onko sillä päässä sarvet vai ei? Uskallanko luottaa havaintoon riittävällä varmuudella? Esimerkiksi viime vuonna Raumalla sateisena yönä ryömin puolentoista tunnin ajan mutaisella pellolla hiljalleen lähemmäksi ja tihrustin pellossa makaavaa mahdollista kohde-eläintä niin kiikareilla kuin aseen optiikalla. Lopulta jännitykseni vaihtui äärimmäiseen pettymykseen aamunkoiton alkaessa syrjäyttää pimeyttä.

Kirjoitin nelisen vuotta sitten Steiner Ranger 10×42 LRF -etäisyyskiikareistani, joilla pärjää valoisasta melko hämärään asti. Nighthunterin hankinnan ensisijainen syy oli kuitenkin aito hämärä- ja yökäyttö. Nyt kiikareihin tuntumaa saaneena polte päästä kokeilemaan niitä myös lintuhaukulla on silti melkoinen. Minulla jännittävimmät metsohaukut ajoittuvat usein auringonlaskun tienoille, eikä loppukaudesta pohjoisessa muutenkaan juuri ole kuin kaksi hämärää vastakkain. Lintuhaukku ei siis ollut hankinnan pääperuste, vaan kiinnostava lisäarvo. Pelkkien hämäräominaisuuksien lisäksi Nighthuntereista on nimittäin alkanut paljastua muitakin ominaisuuksia, joiden merkitystä en osannut etukäteen täysin arvata.

Steiner Nighthunter 8×56:n rakenne ja Sports-Auto-Focus

Steiner Nighthunter 8×56 -kiikarit ovat varsin kookkaat, mutta niiden paino on käytännössä samaa luokkaa kuin metsästyksessä yleensä käyttämissäni Steinerin 10×42 LRF -etäisyyskiikareissa. Vastineeksi saa 56 mm etulinssit, todella kirkkaan hämäräkuvan, laajan näkökentän ja käsittämättömän hyvän Sports-Auto-Focus-tarkennuksen, jossa kuva on terävä 20 metristä eteenpäin ilman jatkuvaa tarkennusrenkaan pyörittelyä.

Teknisesti Nighthunter on erillistarkenteinen porroprismainen kiikari, joka säädetään käyttäjän silmille ja jätetään sen jälkeen kiinteään kaukotarkennukseen. Sports-Auto-Focus-nimi kuvaa järjestelmän helppokäyttöisyyttä, eli kiikareissa ei ole mitään erillistä tekniikkaa, joka säätäisi automaattitarkennuksen.

Kumpikin kiikariputki on käytännössä oma pieni kaukoputkensa. Kun okulaarien juuressa olevaa tarkennus- eli diopterirengasta kierretään, okulaarin optinen asema suhteessa objektiivin muodostumaan välikuvaan muuttuu. Näin kumpikin kiikariputki tarkennetaan erikseen juuri käyttäjän silmille. Katselu on siksi tuntunut vaivattomalta ja intuitiiviselta. On myös tuntunut, että näillä katsellessa silmät eivät väsy läheskään yhtä nopeasti kuin muilla kiikareilla.

Käteen Nighthunter tuntuu hyvin laadukkaalta ja vakaalta. Kiikarin silmäkupit suojaavat sivuvalolta, silmävälin säätö on hyvä, ja porroprismainen rakenne vahvistaa kuvan kolmiulotteisuutta ja luonnollista tuntumaa; metsän sisässä, oksien välisissä varjoissa sekä peltoniityn hämärässä etäisyydet ja kerrokset erottuvat miellyttävän terävinä eikä näkymä tunnu lainkaan litteältä suurennokselta.

Steinerin 10×42 LRF-etäisyyskiikareissani olen tykästynyt kymppisuurennokseen, mutta kyttäysjahdissa ja tilanteiden mennessä hämärämpään ei pelkkä suurennos enää ratkaise. Usein tärkeämpää on näkökentän laajuus ja se, kuinka rauhallisena kuva pysyy käsivaralta ja kuinka vaivattomasti katseen voi siirtää eri etäisyyksille ilman, että täytyy samalla pyöritellä tarkennusta.

Laaja näkökenttä sekä kolmiulotteinen kuva yhdistettynä Sports-Auto-Focuksen helppouteen houkuttelevat myös, kun koira haukkuu lintua puuhun ja katseella pitäisi löytää oksiston seassa paikallaan lymyävä hahmo.

Mitä suurempi ulostulopupilli merkitsee?

Yksi 8×56-kiikarin kiinnostavimmista ominaisuuksista on 7 mm ulostulopupilli. Ulostulopupilli tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä valokimpun halkaisijaa, joka kiikarista tulee ulos käyttäjän silmään. Se saadaan jakamalla etulinssin halkaisija suurennoksella: 56 mm / 8 = 7 mm.

Vertailun vuoksi 10×42-kiikarissa ulostulopupilli on 42 mm / 10 = 4,2 mm. Pienemmässä 8×30-kiikarissa ulostulopupilli on puolestaan 30 mm / 8 = 3,75 mm.

Pelkkä halkaisija ei kuitenkaan vielä kerro koko asiaa, sillä valon määrän kannalta oleellista on pinta-ala. 7 mm ulostulopupillin pinta-ala on noin 38,5 mm², kun taas 4,2 mm ulostulopupillin pinta-ala on noin 13,9 mm². Ero on siis lähes 2,8-kertainen, ja 8×30-kiikarin noin 11,0 mm² ulostulopupilliin verrattuna noin 3,5-kertainen.

Tässä kohtaa 8×56 alkaa käydä järkeen hämärä- ja yökäyttöön suunniteltuna kiikarina. Jos ihmisen oma pupilli on pimeässä noin 7 mm, sen valoa vastaanottava pinta-ala on noin 38,5 mm². 8×56-kiikarin 7 mm ulostulopupilli täyttää tämän alan käytännössä hyvin tarkasti. 10×42-kiikari taas lähettää silmään vain noin 13,9 mm² valokimpun, vaikka silmä pystyisi hämärässä ottamaan vastaan selvästi enemmänkin.

Tätä ei kannata ymmärtää niin, että 8×56 olisi aina lähes kolme kertaa kirkkaampi kuin 10×42. Päivällä tai muuten valoisassa ihmisen pupilli voi olla vain muutaman millin kokoinen, jolloin silmä itse rajaa valon määrää ja ylimääräinen ulostulopupilli jää käyttämättä. Myös ikä ja yksilölliset erot vaikuttavat siihen, kuinka suureksi oma pupilli hämärässä avautuu.

Oman lisänsä tähän tuo myös itse metsästystilanne. Kun tilanne muuttuu jännittäväksi — koira haukkuu, pellon reunassa liikkuu eläin tai pimeästä alkaa erottua ketun hahmo — metsästäjän vireystila nousee. Keskittyminen, kiihtymys ja sympaattisen hermoston aktivoituminen voivat laajentaa pupillia. Käytännössä silmä voi siis hämärässä ja jännittävässä tilanteessa olla valmis ottamaan vastaan enemmän valoa kuin rauhallisessa päivätilanteessa.

Tämä ei tarkoita, että jännitys yksin tekisi hämäränäön. Valon määrä ratkaisee edelleen eniten. Mutta se tukee ajatusta siitä, miksi 7 mm ulostulopupilli on hämärän ja pimeän metsästystilanteissa niin luonteva mitoitus.

Lisäksi suuri ulostulopupilli tekee kiikarista anteeksiantavamman. Kun kiikarit nostaa silmille nopeasti tai hankalassa asennossa, silmän ei tarvitse osua aivan millintarkasti oikeaan kohtaan. Kuva löytyy helpommin ja pysyy rauhallisemmin näkyvissä.

Missä tilanteissa Nighthunter 8×56 on parempi valinta kuin 10×42 LRF?

Metsästyskäytössä tärkeimpänä varusteena pitämäni Steiner 10×42 LRF-etäisyyskiikarit luultavasti säilyttävät edelleen paikkansa pääasiallisena metsästyskiikarinani. Niiden valovoima ja optinen laatu riittää lähes kaikissa eteen tulevissa tilanteissa, ja etäisyysmittaus on iso etu vähänkin pidemmillä etäisyyksillä – oli sitten kyse avosuosta, avarammasta pellosta tai pidemmästä kiväärilaukauksesta.

Olosuhteissa, joissa valoa riittää ja 10x suurennoksesta saa etua, ammutaan usein myös pidemmälle. Esimerkiksi latvalinnustuksessa, hylkeenpyynnissä ja kaurisjahdissa 10×42 LRF-kiikareiden etäisyysmittaus on osoittautunut korvaamattomaksi. Mutta yöllisessä ketunkyttäyksessä, pilvisen kesäyön kaurispukkijahdissa tai auringonlaskun jälkeisessä lintuhaukussa tilanne on toinen. Silloin silmä alkaa oikeasti hyötyä siitä, että kiikarista tuleva valokimppu on samassa kokoluokassa kuin ihmisen oma hämärässä laajentunut pupilli.

Steiner Nighthunter 8×56 -kiikareissa ei ole etäisyysmittausta, mutta harvemminpa tarvitsenkaan etäisyysmittausta pimeimpien hetkien jahtitilanteissa, joissa ampumaetäisyydet vaihtelevat tyypillisesti sadan metrin molemmin puolin. Enemmän arvoa on sillä, että näen tarkasti, erotan varmasti ja voin keskittyä tilanteeseen ilman ylimääräistä säätämistä.

Silmän pupillin halkaisija	Nighthunterin kirkkausetu vs Steiner 10×42 LRF	Samasta kohteesta silmälle kertyvä kokonaisvalosignaali vs 10×42
7 mm	noin 3,1x	noin 2,0x
6 mm	noin 2,3x	noin 1,5x
5 mm	noin 1,6x	lähes sama, noin 1,0x
≤ 4 mm	lähinnä parempi valonläpäisy, helpompi katselu ja tarkennuksen vaivattomuus	10x suurennos voi kaventaa havaittavuuden eroa suuremmalla kuvakoolla

Jos ajatellaan esimerkiksi 60 metrin päässä olevaa jalkapallon kokoista kohdetta, 10×42-kiikari näyttää sen suurempana: 10-kertainen suurennos tekee kohteen halkaisijasta noin 25 % suuremman kuin 8-kertainen suurennos. Pinta-alana ero on vielä selvempi, sillä 10x suurennoksella kohteen kuva on noin 56 % suurempi kuin 8x suurennoksella.

Hämärässä 8×56 kuitenkin vastaa tähän valolla. Kun huomioidaan 7 mm ulostulopupilli ja kiikarin korkea valonläpäisy, kohteen kuva on verkkokalvolla pinta-alaa kohti yli kolminkertaisesti kirkkaampi kuin 10×42-kiikarilla, jos silmän oma pupilli pystyy hyödyntämään koko 7 mm valokimpun.

Koska 10x suurennos tekee kohteesta isomman, koko kohteen muodostamasta kuvasta silmälle kertyvä valosignaali ei kasva aivan samassa suhteessa. Silti 7 mm pupillilla laskettuna 8×56 antaa samasta kohteesta noin kaksinkertaisen kokonaisvalosignaalin verrattuna 10×42-kiikariin.

Tämä taulukossa 1 havainnollistettu tarkasteltavan kohteen valosignaali selittää, miksi 8×56 tuntuu hämärässä niin vaivattomalta: sen lisäksi, ettei Nighthunterilla tarvitse edes tarkentaa kohteeseen, saa silmä samasta kohteesta laskennallisesti noin kaksinkertaisen määrän käyttökelpoista valoa verrattuna 10×42-kiikariin. Päivänvalossa tai silloin, kun tarvitsen etäisyysmittausta, valinta voi silti aivan hyvin olla 10×42 LRF.

Lopuksi

Näin laadukas optiikka kaipaa tietenkin suojaa ja huolellisuutta. Mukana tulevat etu- ja takalinssien suojat ovat tehtäväänsä juuri sellaiset kuin pitääkin: käytännölliset, tukevat ja nopeat käyttää. Kiikarit ovat typpitäytteiset, vesitiiviit viiteen metriin saakka ja niille luvataan toimintavarmuus –40–+80 °C:n lämpötiloissa.

Lisäturvaa arvokkaalle hankinnalle tuovat 30 vuoden takuu sekä maahantuoja Sakon kautta toimiva Steinerin huolto- ja korjauspalvelu, johon vastikään itsekin tutustuin. Syksyllä kivirakassa kompastuessani kamerajalustan kierre iski Steiner LRF -kiikareideni toisen objektiivin etulinssin särölle. Kiikarit tulivat huollosta kuntoon 111,45 euron kokonaiskustannuksella, edestakaiset rahdit mukaan lukien.

Tämä kalustotäydennys jatkaa samaa linjaa kuin uusi kiväärikin: hieman isompaa kuin aiemmin, mutta jotain, mistä olen haaveillut jo pitkään.

Jatkuisikohan sama teema tällä kaudella myös saalispuolella? 🫎🦃🦊🐻

// Mikael Kukkonen

Alta tuoreimpia kuvia Instagramistani: