Metson ja teeren koiraspuoliset yksilöt on helppo erottaa toisistaan, mutta lajien naaraat ovat tottumattomalle lähes samannäköisiä. Kokenut kanalinnustaja tunnistaa kyllä lajin nopeassakin tilanteessa kokoon perustuen. Teeri ja koppelo ääntelevät kanamaisesti kotkottamalla, mutta koppelolla on teereen verrattuna huomattavasti matalampi ääni. Myös lentoonlähdössä koppelo eroaa teerestä raskaamman siiveniskun vuoksi.

Mikäli koko- tai äänivertailua ei voi tehdä, erottaa naarasteeren koppelosta yksiselitteisesti seuraavien kolmen eroavaisuuden perusteella:

1. Koppelolla on kuparinvärinen alue rinnassa.
2. Teerellä on valkoinen siipipeili, joka koppelolta puuttuu.
3. Koppelon pyrstö on tasainen kuin viuhka, mutta teeren lovipyrstössä keskimmäiset pyrstösulat ovat selvästi lyhyempiä kuin reunimmaiset.

Metsästystarinassa Rajua sapetusta ja onnen kyyneleitä kerron kahdesta viime syksynä ampumastani korpimetsosta, joista toisen yllätin naaraslinnun seurasta. Kävin pitkin talvea ja kesää hiipimässä alueella selvittääkseni, mitä lajia naaras oli. Yllätyin, kun lopulta löysinkin kyseisen linnun seitsemän poikasen kanssa! Katso alla koko kuvasarja:

Selasin valtavan määrän teeren ja koppelon kuvia ja totesin, että tarvitsee todellakin nähdä vain yksi ylempänä mainituista kolmesta tuntomerkistä, jotta lajin voi sanoa täydellä varmuudella teereksi tai koppeloksi. Korpimetsometsässä tapaamallani kanalintunaaraalla nuo tuntomerkit menevät kuitenkin ristiin!

Luonnossa harvinainen korpimetso tunnetaan useissa maissa omana lajinaan, rackelhahn (Tetrao medius). Metson ja teeren risteytys syntyy useimmin silloin, kun metsonaaras eli koppelo ei löydä toimivaa metson soidinta ja ajautuu parittelemaan teerikoiraan kanssa. Risteymää on pitkään luultu lisääntymiskyvyttömäksi, mutta ilmeisesti kyse on enemmänkin käytösetiketin kuin biologisen kyvyn puutteesta. Korpimetsokukot käyvät teeren soitimilla lähinnä häirikköinä – kuten oheisessa videossa, jossa korpimetso ensin tappaa teerikukon ja sitten parittelee sen kanssa.

Korpimetsonaarasta ei ole tutkimuksissa saatu hedelmöitettyä, minkä vuoksi sitä on pidetty steriilinä. Tällä viikolla ilmestyvässä Metsästys & Kalastus -lehdessä (10-2019) kerrotaan tästä löydöksestäni, joka korjaa tiedettä siltä osin. Itseasiassa vasta lehden mentyä painoon pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan kuvia, joista näkee, millaisiksi poikaset ovat kehittyneet syksyn aikana!

Nämä linnut ne ovatkin mielenkiintoisen värisiä! Vaikuttaa todennäköiseltä, että korpikoppelo on risteytynyt nimenomaan teeren kanssa, eli jälkeläiset ovat 25 % metsoa ja 75 % teertä. Mutta mitäs nämä kukot ja kanat sitten ovat, kun eihän niitä aiemman tieteen mukaan pitäisi olla olemassakaan? Koska metson ja teeren risteymä on korpimetso, voitaisiinko korpimetson ja teeren jälkeläiset nimetä löytäjänsä mukaan korpikukkosiksi ja korpikanasiksi?

Lintujen pituus on silmämääräisesti hiukan teertä suurempi, mutta linnut ovat teereen verrattuna huomattavasti tuhdimpia köllyköitä. En onnistunut saamaan kuvaa koiraspuolisesta yksilöstä, joita poikueessa on vielä ainakin kaksi jäljellä. Toisen niistä näin lähietäisyydeltä ja myös se näytti teeren ja korpimetson tuhdilta välimuodolta.

Toivon mielenkiintoisille luonnonoikuillemme pitkää ikää! Koska kuvauskalustostani puuttuu kunnon zoom-objektiivi ja linnut ovat erittäin arkoja, onnistuneiden kuvien saaminen vaatii omistautumisen lisäksi myös paljon hyvää tuuria. Muiden kiireiden ohessa teen kuitenkin parhaani, että kuulette näistä myöhemmin lisää parempien kuvien kera – ja että ”korpikukkosesta” myös saadaan tutkijoille dna-näytteitä. Kirjautukaahan seuraajiksi ja pysykää kuulolla!

Mikael Kukkonen

Saalistamistani kolmesta korpimetsokukosta löydät kuvia ja tarinaa aiemmissa aihepiirin korpimetso artikkeleissamme. Kannattaa myös seurata YouTube -kanavaamme. Alla tuoreimpia kuvia Instagramin puolelta: