Tarina on tältä viikolta reissulta, jolloin meidän täytyi alkaa etsiä uusia suosikkipaikkoja. Reissun syvällisemmistä mietteistä on tulossa oma blogijuttunsa, mutta mennään nyt suoraan tilanteeseen – hetkeen, jolloin tapahtuu: Mimmillä on kuusikkonotkossa selvä lintuhaukku, jota Mitja on menossa tsekkaamaan. Mitja hiipii varovaisesti lähemmäksi haukkua – nähdäkseen mikä lintu koiran haukussa on, mutta yllättäen lähes Mitjan jaloista…
Kategoria: Metsästys
Samalla viivalla – kohtaamiset karhun kanssa
Toisinaan kuulee sanottavan, kuinka ”Ahti antoi ahvenia” tai ”Tapio riistaa”. Muutama kaveri on myös kertonut saaneensa metson oikealta Jumalalta. Syvä kunnioitus luontoa kohtaan, villieläinten mystisyys ja saaliin saamiseen liittyvät suuret tunteet viestittävät, että ”joku antoi minun kokea tämän upean hetken”.
Sorsastus alkoi – kävikö ”kuikat”?
Mitja lähtee hiipimään järvenrannan polkua pitkin ja minä jään rantaluhtaan passiin. Valitsen passipaikan pieniä mäntyjä kasvavalta mättäältä, joka tarjoaa matalana kyykkivälle näkösuojaa. Järveltä kuuluu kuikan laulua, jonka tunnistin jo metsän puolelta. Jos vaikka nappais jonkun kuvan kuikista tässä odotellessa.
Rajua mehustusta ja eheyttävää rakkautta!
Jo nuorena poikana nukahdin seisaaltaan keittiön lattialle pakastaessani yökalareissun saalista. Ja hankkiessani rahoja ensimmäistä rumpusettiäni varten mustikanpoiminnalla kuljin mustikkaan polkupyörällä ja keräsin niin rajusti, etten tykännyt syödä mustikkaa muutamaan vuoteen. Tuli pahoinvointia jo pelkästä sinisen näkemisestä.
