Hyvä lintumetsä hakattiin – näin käy riistakolmion laskentatulokselle!

Kanalinnut ja niiden poikueet löytyvät usein vuodesta toiseen samoilta paikoilta, mutta metsän avohakkuutapauksissa linnut joko siirtyvät johonkin kelvolliseen maastoon tai altistuvat pedoille. Vaikka riistakolmion kuuluukin edelleen säilyttää sijaintinsa avohakkuusta huolimatta, on monessa tapauksessa riistakolmion laskentalinjaan tehty hakkuiden vuoksi muutoksia.

Mutta mikä on tosiasiassa kolmion siirtämisen vaikutus laskentatulokseen? Vääristyykö tulos pahasti, innokkaiden metsästäjien tappioksi, mikäli kolmio edelleen lasketaankin sen oikealta sijainnilta? Tuleeko kanalintukantaan yliarviota, mikäli laskennassa otetaan mukaan oikean laskentalinjan ulkopuolelta tehtyjä havaintoja?

Luopumisen kipua

Itkin Rockysta luopumista ensimmäisen kerran vuonna 2008, kun ajoin postilaatikon kautta kotipihaan, ja vielä autossa ollessani avasin maakuntalehti Karjalaisen. Lehdessä kerrottiin, että Koirankynnen leikkaaja -elokuvan suomenpystykorva, Korpisaran Tuuli, oli nukkunut pois. En meinannut saada itkua loppumaan, kun…

Kittilän metsomaisemissa

Laskeudun varovaisesti maahan ja asetan korvatulpat korviini. Tilanne on jännittävä. Koivunrisua ja männyntaimen oksa meinaa väkisin jäädä tähtäyslinjalle. Avotähtäimellä tihrustettuna 200 metrin etäisyydeltä valtava metsokin näyttää kärpäsen kokoiselta. Olen radallakin harjoitellut korkeintaan sataan metriin ja nyt täytyisi keksiä, kuinka ihmeessä tästä voisi osua! Sormet ja varpaat ristiin – ja yksi kerrallaan…

Hajahaulin taikaa!

Puntaroin läpi vaihtoehdot: lähestyminen karkottaisi linnun varmasti eikä kivääriä nyt ole, peruspatruunalla on liian suuri riski metson haavoittamisesta ja patruunan vaihtamisella riskeeraan saaliin karkaamisen. Mimmin kimakassa haukussa ei ole katkoksia, mistä tiesin heti jo haukun alkaessa, että nyt on koiralla metsoon näköyhteys. Hyvin hitaasti avaan haulikkoni ja …

Rauli Hajahauli

Tästä on pakko kirjoittaa tarina. Kanalinnustusreissu raumalaisen kaverin kanssa. Itseäni vanhemman, joka on metsästäjänä ”myöhäisherännyt”. Ja jonka kanssa viime vuonna sovittu metsästysreissu peruuntui viime hetkellä miehen parhaan saaliin, 6-henkisen perheen emännän, veto-oikeudella. Vaikka luvat ja kaikki oli jo maksettu. Perheen
päätä tarvittiin kotona…

Metsometältä: rasittava koira ja vesisade!

Olen hetken kahden vaiheilla, kuulinko oikein. Samanaikaisesti sade yltyy voimakkaammaksi. Ensimmäistä kertaa eläessäni ajattelen, että onneksi juuri nyt rysähtää vettä niskaan! Metson ääntely ottaa minulla ihan mahanpohjasta ja mietin, miten pääsen tämän ryteikön läpi tilanteeseen metson huomaamatta.

Askel tai puolikas kerrallaan lähemmäksi kuusten alla matalana…

Meni hämärähommiksi – Mimmin yöpuumetso

Kierrän askel kerrallaan puun, jossa metso epäiltävästi on. Ihan hullua kuunnella koiran haukussa olevan metson kiroilua kaikki aistit yliviritettynä niin pitkä aika! Mutta linnun sijainti alkaa olla jo paikannettu sen ääntelyn ja koiran katseen perusteella. Kuusiryhmän paksu oksisto onkin suojannut minua ja olen päässyt linnun alle. Minun on mentävä puun ohi saadakseni metsoon näköyhteys. Lintu röhkäisee ja Mimmi volahtelee kimakasti.

Syntymäpäivän metsoa

Mitään ei näy eikä kuulu. Lähden kohti autoa. Mikael on kiertänyt koirien kanssa kauempaa. Tulen pienelle kukkulalle, jonne jään hetkeksi odottamaan. Yhtäkkiä Mikael sanoo radiopuhelimeen: ”Nyt lähti metso sinua päin!” Samassa hetkessä näen silmäkulmastani, että iso musta liitää äänettömästi vasemmalla puolellani. Käännyn nopeasti ja metsän kuningaslintu on ehtinyt jo ohitseni. Ammun laukauksen takaviistosta sitä kohti, ja näen kuinka se putoaa! Juoksen nopeasti paikalle, ja sieltä se löytyy maasta.

Ensimmäinen korpimetsoni

Pääsemme liikkeelle hyvin levänneenä, sillä varhainen teerien kyttääminen ei houkutellut kumpaakaan ulos kovan tuulen vuoksi. Päätämme tutustua kiinnostavan oloiseen jylhien mäntymetsien alueeseen. Suuntaamme ensin autolta noin kilometrin päässä olevalle purolle, jossa päätämme haarautua puronvartta eri suuntiin.