Ilmoitimme sen tyttöystäville tahoillamme. Lauantaina on pitkään odottamamme panopäivä! Kokoonnumme miesten kesken pakkaspäivänä maaseudulle autotalliin. Aiemmin reissuillamme esiintynyt kovan luokan jytkijä ja lentäjä Antero on opastamassa meille, kuinka…
Erämaan kutsu
13-vuotiaana lähdin silloin tällöin bussilla Porista pienelle retkeilyalueelle Joutsijärvelle Ulvilaan. Siellä vaelsin itsekseni ja olin joskus yötäkin autiotuvassa. Toteutin siten kaipuutani, joka minulle oli syttynyt luettuani Jack Londonin kirjoja. Londonin tunnetuin teos Erämaan kutsu kertoo vetokoira Buckista. Siinä Londonin kuvailema karu Alaskan erämaa jätti minuun lähtemättömän kaipuun luontoa kohtaan.
Naiset jänisjahdissa!
Kanalinnustuskauden loputtua, ja jo pitkään ennen sitä, olemme halunneet jänisjahtiin oikean jäniskoiran kanssa. Mikaelin pystykorvien Rockyn ja Mimmin jänisajoista olemme kyllä aina lintumetsällä saaneet satunnaisia jänisjahdin maistiaisia, mutta ne ovat vain kasvattaneet odotuksia ”oikean” jäniskoiran kanssa koettavia jännittäviä tilanteita kohtaan. Lisäksi mielessä on tietysti herkullinen saalis: jänispaisti ja -käristys ovat meillä hyvin korkeassa arvossa.
Ensimmäinen korpimetsoni
Pääsemme liikkeelle hyvin levänneenä, sillä varhainen teerien kyttääminen ei houkutellut kumpaakaan ulos kovan tuulen vuoksi. Päätämme tutustua kiinnostavan oloiseen jylhien mäntymetsien alueeseen. Suuntaamme ensin autolta noin kilometrin päässä olevalle purolle, jossa päätämme haarautua puronvartta eri suuntiin.
Epäonnistumaan tuomittu jahtireissu vol.2
Nousen sängystä ja kuulen kiväärin laukauksen. Puuroa keittäessä kuuluu toinenkin; Mame on tainnut löytää kämpän läheltä hyvän teeripassin. Mamen veroiselta ampujalta on syytä odottaa molemmista laukauksista teerikukko, mutta ensimmäisestä olikin tullut puhdas huti ja jälkimmäinen oli osunut, mutta huonosti. Alamäkeen röpeltäen lentänyttä teertä etsitään yhdessä koirien kanssa ristiin rastiin, kunnes todetaan haavakon löytäminen mahdottomaksi. Heikko alku päivälle.
Epäonnistumaan tuomittu jahtireissu vol.1
Tätä jahtia oltiinkin suunniteltu erityisellä innolla! Viime vuonna etenkin Mamen saaliit ylittivät odotukset niin rajusti, että oli vaikea nytkään asennoitua mihinkään keskimääräiseen. Alkusyksyyn verrattuna pimeämpi lokakuu sopii täydellisesti eräkämppäelämän fiilistelyyn ja säätiedotuksetkin näyttivät hyvältä. Olimme varmoja, että tästä tulisi huikea reissu!
Erältä ja Elämästä marjalikööri
Kaatoryyppy kuuluu olennaisena osana metsästyspäivän jälkeiseen iltaan. Vaikka saalista ei olisi tullut, niin pieni naukku mökillä saunan jälkeen maistuu varmasti. Osana omavaraistalouden harrastustamme olemme tehneet myös liköörimme itse. Tässä artikkelissa jaamme hieman kokemuksiamme liköörin teosta sekä oman reseptimme.
Kastikeaineksia
Tarina on tältä viikolta reissulta, jolloin meidän täytyi alkaa etsiä uusia suosikkipaikkoja. Reissun syvällisemmistä mietteistä on tulossa oma blogijuttunsa, mutta mennään nyt suoraan tilanteeseen – hetkeen, jolloin tapahtuu: Mimmillä on kuusikkonotkossa selvä lintuhaukku, jota Mitja on menossa tsekkaamaan. Mitja hiipii varovaisesti lähemmäksi haukkua – nähdäkseen mikä lintu koiran haukussa on, mutta yllättäen lähes Mitjan jaloista…
Samalla viivalla – kohtaamiset karhun kanssa
Toisinaan kuulee sanottavan, kuinka ”Ahti antoi ahvenia” tai ”Tapio riistaa”. Muutama kaveri on myös kertonut saaneensa metson oikealta Jumalalta. Syvä kunnioitus luontoa kohtaan, villieläinten mystisyys ja saaliin saamiseen liittyvät suuret tunteet viestittävät, että ”joku antoi minun kokea tämän upean hetken”.
Erältä ja Elämästä 